Kuntoprojektin toinen kerta kahvakuula käsissä

Luulin voivani kirjoittaa, että alkulämmittelyksi kävelylenkki ja sen jälkeen vaaleanpunaisella kuulalla työntöpainotteisesti 10 minuuttia, mutta niinhän siinä kävi, että “alkulämmittely” meni hukkaan. Eipä haittaa, koska elämä nyt kulkee sitä rataa mihin milloinkin on aikaa ja oikea hetki. Jos ei asiat tapahdu ajatellusti peräkkäin, niin otetaan sitten erikseen.

Vaan olipa aivan ihana kävellä – jälleen kerran, mutta tällä kertaa erityisesti. Eilen jo nostelin housujani, kun äitiyshousut ei enää meinanneet pysyä päällä ja tänään aamulla totesin, että hei nythän voin hylätä ne ja käyttää normaaleja housuja. Oli aivan ihana vetää lemppari adidakset jalkaan. :)

Kävelylenkillä

Ja illemmalla oli vuorossa se rakas vaaleanpunainen. :) Onneksi on olemassa noin kevyt kuula.

Kuulan nostamisessa on se hyvä puoli, että se on niin tuttua ja oman kroppansa tuntemukset on helpointa kuunnella juuri kuulan kanssa. Siitä ensimmäisestä kerrasta ymmärsin jo paljon mitä rajoitteita on ilmaantunut. Alaselkä ja pakarat on tällä erää se kaikkein jäykin kohta, mutta hartiaseudulla myös on liikkuvuus kärsinyt. Räkki on tietysti hieman tavallistakin haastavampi tällä erää :) mutta toisaalta nyt on hyvä tarkistaa asentoa niin, että kahva ei vahingossakaan ole liikaa rinnalla vaan poispäin kropasta. Siinähän minulla on ollut tekniikassa korjattavaa.

Eli noin 10 minuuttia ilman kuulaa ja vaaleanpunaisen kahvakuulan kera sekä siihen päälle 5 min pätkissä leuanvetotangossa roikkumista. Teki hyvää.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: