Kaksi kuukautta synnytyksen jälkeistä liikuntaa

Eilisen joulukuun viimeisen kuulatreenin jälkeen pitää vetää yhteen mitä näiden kahden kuukauden aikana on tullut tehtyä. Tämä siksikin, että maanantaina todennäköisesti saan luvan aloittaa kunnon treenaamisen tai saan ainakin suuntaviivat siihen, että minkälaisella intensiteetillä voin jatkaa. Suunnitelmat ja tavotteiden asettaminen odottaa nyt sitä tietoa.

Minea prinsessani syntyi 30.10. <3

Olin synnytyksen jälkeen varsin hyvässä kunnossa ja pitkä kuukausien pituinen välttämätön liikuntatauko sai hinkumaan jotain mitä liikunnaksi voisi kutsua, vaikka se kevyttä olisikin. Tottakai halusin nostaa kuulaa! Sitä en kiellä, että pelkät kävelylenkit ei jaksaneet innostaa riittävästi, vaikka hyvää liikuntaa olivatkin. Siispä marraskuun 10. päivänä tartuin vaalenpunaisen 8 kg:n kisakuulan kahvaan.

Alku oli äärimmäisen kevyttä ja tein lähinnä vain heilautuksia ja punnerruksia. Jopa työnnöt kielsin itseltäni, koska ajattelin, että siinäkin hieman hypähdetään. Myös tempauksen päätin jättää aluksi pois.

Ei se vaaleanpunainen kuulakaan pelkkää ilmaa ollut. Siksi tein aluksi hyvin hyvin vähän ja lisäsin sitten toistoja joka kerta. Vähän kerrassaan tein lisää ja alussa vain laskin toistoja. Kuula nousi kaksi tai kolme kertaa viikossa. Marraskuun lopussa aloitin aikasarjojen tekemisen. Aikasarja se on kaksiminuuttinenkin. :)

Aikasarjojen alkaessa siirryin myös käyttämään nostokenkiä. Sitä ennen nostin vain sukkasillaan. Jotenkin nostokenkien esiin kaivaminen teki “oikean” treenaamisen tuntua ja se tuntui hurjan hyvältä.

Tein tietysti muutakin kuin nostin ja jokaisen kerran alussa lämmittelin aivan erityisesti liikkuvuutta ajatellen. Jostain syystä olin todella jäykkä ja näiden kahden kuukauden aikana liikkuvuus on hiljalleen palannut, jos nyt ei ennalleen, niin sinnepäin.

Joulukuu on ollut tempauskuu. :) En ole koskaan ollut kovin kummoinen tempaaja, mutta nyt oli pakko malttaa jatkaa vaaleanpunaisella ja kerätä toistoja – hyviä toistoja! Koko ajan keskityin parantamaan tietämiäni heikkouksia ja vahvuudetkin mielessä. Pidin jalat tiiviisti maassa, annoin kuulan liikkua kauempana kropasta kuin ennen ja pyörähtää eri tavalla yläasennossa. Erityisesti pyrin huomioimaan vapaan käden heilautusta, että se pysyisi koko ajan ja rennosti mukana.

Vaikka joulukuussa prinsessa Minea opetteli paljon nukkumista ja treenailu toteutui jaksamisen mukaan, niin kyllähän niitä toistoja tuli. Punnerruksissa tein 6 minuutin sarjoihin asti ja tempauksessa etenin 8 minuuttiin. Yksikään treeni ei ollut sellaista täysillä vetämistä vaan selvästi kevyempää, mutta silti tunsin asioiden etenevän. Ehkä se eteneminen oli enemmän liikkuvuuden ja tekniikan paranemista, mutta etenemistä joka tapauksessa.

Nyt olen valmis, jos lääkärin lupa tulee, siirtymään oikeaan treenaamiseen nykyisen elämän ehdoilla. :)

Kävelylenkit muuten piteni ja lisääntyi jouluksi ja se on ollut loistava juttu, koska huomaan, että tekniikkani lähtee nykyään entistä enemmän jaloista ja kävelemällä jalkoihin saa lisää potkua ja eloa. Kuntosali, no sinne meneminen saa nyt odottaa ja alkuvuoden ajan kotikuulasali eli olohuone ja lenkkireitit saa riittää.

Jos, siis JOS treenit nyt lähtee käyntiin, niin tavoitteenani ovat kahvakuulabiathlonin SM -kisat Kokkolassa maaliskuun lopussa ja tavoitteena on ylittää 2014 SM -kisojen tulos: 16 kg:n kuulalla työntö 128 ja tempaus 82. Enpä malttanut olla sanomatta. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: