Kahvakuulan nouseminen on pääkopasta kiinni

Tänään meni tunti kasata pää ennen kuin pystyin aloittamaan treenin.

Useimmiten tai siis silloin, kun homma toimii, asennoidun nostamaan aamusta lähtien ja syömisiä myöten. Pohjatyö ja tsemppaus on silloin kunnolla alustettu ja nostohinku kunnossa, mutta joskus – harvoin – koko henkinen valmistautuminen jää puuttumaan. Tänään oli sellainen tilanne.

Viime treenit ei ole olleet hyviä tai läheskään täydellisiä. Rauta painaa joskun paljon, joskus hirvittävän paljon ja joskus se vaan nousee kuin itsestään. Tai ei nyt aivan itsestään sentään, mutta hyvällä itseluottamuksella ja ilolla.

Jos olisin lähtenyt nostamaan ilman keskittymisponnistusta, niin siitä ei olisi tullut mitään. Nyt tein parasta tempaustyötä pitkään aikaan. :)

Huomenna en ajattele yhtään kahvakuulia, mutta sunnuntaina annan hingun kasvaa aamuhetkistä alkuiltaan asti ja sitten NOUSEE!

Rautaista ja aurinkoista viikonloppua! :)

edit: Sunnuntaina on siis viimeinen kovempi treeni ennen kisoja…

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: