Kaivoin sykemittarin esille ja käyttöön parin vuoden tauon jälkeen

Sykemittarini on punainen aarteeni vuodelta 2010. :) Ehkä se on jo vähän vanhentunut Polarin malli, mutta sinä vuonna opettelin ensimmäistä kertaa juoksemaan tai siis hölkkäämään hitaasti. Jossain vaiheessa jäin jopa sykemittarikoukkuun pahastikin ja luovuin sen käytöstä ensin väliaikaisesti ja sitten kokonaan. No, meni siinä sitten pitkiä aikoja kokonaan juoksemattakin tai siis hölkkäämättä.

Mutta nyt on uudet ajat. :)

Sykemittari

Olenhan minä juoksuaskelia tosiaan ottanut tähänkin asti ja varsinkin joitakin vuosia sitten, mutta tekniikkaa ei ole kukaan – koskaan ennen – opettanut. Joku aika sitten sain siihen apua ja jestas mikä muutos siitä seurasi!

Kun eilen juoksentelin, niin ryhti oli hyvä, katse kaukaisuuteen, kantapäät ei enää tömähdelleet maahan, lantio oli edempänä ja kyllä, askel oli hyvin paljon kevyempi kuin ennen. Täydelliseksi en tekniikkaa kuvittele, mutta paljon parempi se on kuin ennen. :) Kädet taisi mennä vielä kuin nyrkkeilyottelussa. :D

Sykkeet, no ne nyt nousee vielä aivan liikaa, mutta nyt mennään näillä unilla ja kuljetaan sitten niin paljon hitaammin eli paljon myös kävellen, että sykkeet pysyy pk-alueella. Huokaus. Maltti ei ole aina toinen nimeni, mutta olkoon etanavauhti tällä hetkellä minulle se sopiva.

Mutta hitsi ne juoksuaskeleet tuntuu kevyiltä ja ihanilta. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: