Minigolf antoi suuren haasteen tänä kesänä

Melkein tekee mieli laittaa tähän kolme eri aikakauden videonpätkää omasta minigolflyönnistäni. Ne näyttävät aivan erilaisilta! Ensimmäinen olisi reilu vuosi sitten – kelvollista lyöntitekniikka. Toinen olisi tämän vuoden keväältä – ällistyttävän rikkinäistä “kierretekniikkaa”, jonka monet virheet paljastui vähitellen ja kolmas eli viimeinen jotain aivan erilaista, mutta taas hallitumpaa.

Niin. Olisin välillä halunnut lähettää minigolfmailani Timbuktuun tai vaikka taivaan tuuliin. Vaihtoehto se oli sekin, että olisin lopettanut koko pelaamisen. Mutta minä nyt vaan pidän minigolfista liikaa ja Lahdessa viime viikolla ei enää käynyt mielessäkään lähettää mailaa ratojen vierestä taivaalle nousseen kuumailmapallon mukaan. :)

Siinä lyöntitekniikan korjaamisessa on ollut kesän mittainen työmaa! Eikä se tosiasiassa ole ohi, koska vauhdit eivät ole uudella lyöntitavalla vielä herkästi hanskassa ja yhä edelleen tekniikka saattaa hajota ulkopuolisesta häiriöstä, vaikka ei hajoakaan enää aivan täydellisesti.

Mitähän kaikkea tuli muutettua? Tai mitä ei tullut muutettua?

Yksi konkreettisimmista asioista on, että pidän mailasta ylempää kiinni. Varressa on edelleen teippi muistuttamassa siitä, mutta sen voisi jo ottaa pois. Mailan lavan asento pellillä ennen lyöntiä on erilainen (juu, en olisi uskonut). Seison eri tavalla palloon nähden. Vartalo toimii lyönnin aikana aivan eri tavalla kuin ennen. Takasaatto on suora, kuten pitääkin ja etusaatto on muuttunut kaikkein eniten, eikä pääse enää karkaamaan kierrettä antamaan.

Ja aivan kuten nostotekniikassa vaikkapa tempauksessa pienet asiat naksahtavat kohdalleen yksi kerrallaan, niin myös minigolfissa on voinut muuttaa vain asiaa kerrallaan. Heti_mulle_kaikki_tänne ei ole toiminut alkuunkaan. :)

No, kisat on menneet päin prinkkalaa, paitsi Botnia spelenien toinen päivä antoi ensimmäisen kerran maistiaisia tulevasta ja Lahden huopa SM-kisojen kolme ensimmäistä kierrosta kuljin ihan naisten kisan kärjen tahtiin. Kolmannen kierroksen lopussa olin viides ja neljä lyöntiä kisaa johtavaa Gretaa jäljessä. Ei sujunut kuin tanssi, mutta pää oli paikallaan. Sateen takia samaan iltaan aikaistetut loppukierrokset ei sitten enää toimineet. Tosiasia on, että yövalvominen ei antanut jaksamista niihin. Harmi, mutta se ei nyt ole tärkeintä. Tärkeintä on se, että pidemmän aikavälin suuntaus on selvä.

Ja tärkeintä on se, että pelaaminen tuntuu taas iloiselta ja hauskalta, eikä turhauttavalta tervanjuonnilta. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: