Paluu Raholan minigolfkisoihin

Kävin kokemassa pakollisen Raholakrampin pois päiväjärjestyksestä, kun minigolfin talvikausi alkoi superviikonlopulla. En pelannut viime talvena yhtään ainoaa kisaa Raholassa ja jestas miten vaikea sinne oli palata – vaikea, mutta nyt todistetusti hauska palata!

Rahola minigolf

Jännitän aina ja ikuisesti jokaisen kisan ensimmäisellä kierroksella ja eilen se jännitys oli jotain avaruustieteellistä luokkaa tavalliseen verrattuna. Rahola on paikka, jossa voi pelata erittäin hienoja kierroksia, kun radat tuntee ja siellä siis käy kerran kuussa talvisin kisaamassa. Näin yli vuoden tauon jälkeen ja vain pienellä muistuttelulla ennen kisaa ratoja ei voinut osata muuta kuin kaivellen vanhoja muistikuvia. Sen verran niistä pääsi selville, että tuli suurin piirtein tuntuma lyönteihin, mutta varsinkaan paikkauslyöntejä ei ehtinyt harjoitella yhtään.

No se ensimmäinen kierros sujui täydellisessä kokovartalokrampissa aina toisesta radasta kuudenteen saakka ja vasta noin kahdeksannella radalla hengitys alkoi kulkea normaalisti ja maila pysyä kädessä. Olipa varmaan hauskaa saman ryhmän Aapolla ja Timolla ihmetellä alkukierros, että tuleeko tuosta yhtään mitään, mutta lähtihän se siitä sitten jotenkin sujumaan, vaikka joka kierroksella jotain yksittäisiä ratoja epäonnistui täysin. Kierrokset meni 36, 30, 33, 32, 26 eli tuosta on toisella kerralla hyvä jatkaa.

Rahola minigolf

Kisan jälkeen tuli tajuttua parikin asiaa, jotka ovat kesän jälkeen toisella tolalla. Olen itse kunnon suhteen nyt aivan eri tilanteessa eli kunto on monipuolisella treeniohjelmalla noussut kohisten ja pelaamisen fiilis löysi sitä kautta samanlaista tunnetta kuin joskus 2013. Koko päivän kisa tuntui paljon kevyemmältä ja esimerkiksi keskittyminen oli paljon helpompaa. Erityisesti viimeisellä kierroksella palasi se tuttu tunne, että nythän tässä voisi alkaa pelaamaan! Vielä kesällä voimat alkoi siinä vaiheessa loppua.

Toinen ero kesään nähden on se, että pikkuinen prinsessa on jo niin iso tyttö, että en hätäile jättää häntä hoidettavaksi. Ei ole mitään syytä antaa ajatusten vaeltaa pois pelaamisesta ajattelemaan, että mitenkähän siellä selvitään. Levollisuus antaa myös rauhan pitää ajatukset nenän edessä olevassa pallossa ja radassa.

Raholassa oli todella mukava käydä, mutta tänään on vuorossa paluu kahvakuulien kahvaan. Ajattelin antaa siinäkin inspiraatiolle vallan ja vetää poikkeuksellisesti kunnon OAJ eli työntötreenin. Viime torstain Vaasan liftaritreeneissä päästin itseäni lopussa vähän irrottelemaan keltaisella kuulalla ja jestas, kun työnnöt irtosi hyvin. Sitä siis tänään! :)

ps: Minigolfin pelaajissa on CrossFitinkin harrastajia. Erilaiset lajit yhdistettynä on rikkautta.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: