Suuresta univajeesta seuraa sairastuminen

Viime yönä rakas prinsessani nukkui vihdoin lähes loistavasti – unikoulun opein. Se vain tuli liian myöhään, koska jo nukkumaan mennessä tunsin, että nyt käy kalpaten. Siispä tämä päivä on mennyt kuumeisissa merkeissä.

Krooninen univaje pienen lapsen uniongelmien takia on tilanne, johon mitkään yleisneuvot nukkua enemmän ei vaan tepsi. Kyllähän sitä nukkuisi, jos olisi mahdollista. On kerta kaikkiaan raivostuttavaa kuulla jonkun neuvovan, että nyt on levättävä enemmän. Kyllä, levon aika tulee, mutta se tulee sitten, kun on keksinyt miten lapsen uniongelman saa korjattua JA jaksaa sen myös toteuttaa.

Kahden viikon takainen rokotus tämän katastrofin niittasi ja sen seuraukset on nyt ehkä korjattu ja hyvällä tuurillä tilanne on paras tähänastisesta. Toivottavasti on, koska venymiskyky ja voimavarat on testattu. :)

Jos menneellä viikolla jouduin himmaamaan rauta-annostani, niin nyt se on hetken aivan nollassa. Hyvin väsyneenä ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta nostaa 20 kg:n kuulaa. Huomasin sen jo tiistaina, että pienemmälläkään kuulalla liike ei ollut niin hallittua kuin piti. Väsymys on sujuvan tekniikan ja voiman vihollinen.

Viikon positiivisin asia oli eilisen aamun juoksulenkki! Jo hieman paremmat unet pakotti juoksemaan ja jestas se maistui paremmalta kuin koskaan. Juu, todellakin parhaalta.

Nyt siis lepoa, että kuume lähtee pois ja kroppa palautuu. Sen jälkeen tavoitteiden kimppuun levänneenä ja uuden oppimista hinkuen. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: