What goes up, must come down, mutta mikään ei estä lähtemästä liikkeelle uudestaan!

Nyt olen itsekäs ja mietin asioita ihan omasta näkökulmasta. Eilen voin sanoa nostaneeni ensimmäisen kerran kuulaa flunssan jäljiltä. :) Se oli vain vaaleanpunainen kasi, mutta nostin muun Vaasan liftaritreeniporukan kanssa 8 minuutin OAJ:n. Olipa huikea suoritus treeniporukalta! Respect ja kuten eilen sanoin, niin kukaan kadulta napattu MIESkään ei tekisi samaa 8 minuutin suoritusta sillä kasin kuulalla, mitä te naiset teitte eilen temmaten, työntäen tai rinnallevetotyöntönä, kuten kukin oman lajin valitsi.

Jokaisen treenitauon jälkeen joutuu lähtemään liikkeelle, nöyrtymään, ymmärtämään, että se menetetty (nyt kolme viikkoa) aika, jonka oli ajatellut käyttävänsä uusiin tulossfääreihin oli vain aikaa, jotain mikä joskus vaan hukkaantuu. Minä myönnän, että itselleni tämä kolmeviikkoinen oli kova kolaus, kovempi kuin vaikka kesän pidempi väsymystauko. Minä aioin olla joulukuun lopussa jo aivan parhaassa kuulakunnossani ikinä.

Nyt olen alkutekijöissä palikat levällään ja mietin, että mihis tästä ehtii.

Mutta aikaa on, nyt kohdistan katseen jo ensi vuoteen ja päätän nauttia joulukuusta juuri sellaisena kuin se on, liikuntamielessä nosto ja liike kerrallaan.

Ei sitten ole vähiten Vaasan liftaritreeniporukan ansiota, että aloitan nyt uuden treenikauden tosi hyvällä mielellä. Kiitos! :) Ja ei kun mankkaamaan ehkä jo sinistäkin kahvaa lauantaina.

Uudet mankut on tilattu ja ei eipä lopu kesken joulun aikaan, kuten varmasti olisi tapahtunut ilman varastojen täydennystä. Hitsi miten kovasti sitä haluaakaan taas alkaa pöllyttää.

Huomisen paras juttu on kyllä oman vielä varovaisen liikkumisen sijaan pojan jousiammuntakisat. Siinä on yksi elämän suola, kun on saanut lapsen harrastamaan.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: