Nostan kahvakuulaa, mutta liikun paljon muutenkin

“En ole kuullut, että kukaan harrastaisi pelkkää kahvakuulaa”, oli lause, joka hätkäytti. Miten niin nostaisin vain kahvakuulaa, jos sanon, että kahvakuulannostaminen on lajini. Tosiasia on, että liian yksipuolisella tekemisellä ei pääsisi mihinkään, eikä siinä säilyisi liikkumisen riemu. Se, että kuulannostamisessa ei kehity, jos ei nimenomaan nosta kuulaa on eri juttu.

Viime viikkokin piti sisällään liikuntahauskaa, kun pakkaspäivinä pelattiin pojan kanssa sulkapalloa, uusi kahvakuulaohjelma koukutti pahasti ja lauantaina sain lahjana painonnostokurssin. Niin ja eilinen pakkaslenkki koiran kanssa oli aivan valkohuuruisen ihana kirkkaassa auringonpaisteessa. Reidet jumisina en sitten juossut, mutta käveleminen toimi mainiosti palauttelusta.

En ole pitkään aikaan Heiaheiaan mitään kirjannut, mutta tuli nyt taas mietittyä, että jospa kokeilisi kauanko sitä kestää. Treeniloki on kiva olemassa ja sitä tulee kirjoitettua intensiivisimpien treenijaksojen ajan myös sinne missä kuulaohjelmaa satun  ylläpitämään.

Kahvakuulaa ja lenkkiä, siinä on tulevan kuukauden pääasiat ja hyvällä mielellä niin. Helmikuun puolenvälin jälkeen sitten vaihtuu kuviot aivan erilaiseksi, mutta tavoitteellinen kuulakuukausi on aivan parhautta. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: