Kevätmielellä; kahvakuulat kolisee, crossfitiä, painonnosto mielessä,…

Miten pitkästi joskus lipsahtaakaan mitään blogiin lisäämättä. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi paljon mielessä, mutta elämä on monesti melkoista menoa ja toisaalta olen yrittänyt sitä myös rauhoittaa. No, ehkä tämä postaus ei rauhoittumiselta kuulosta. :)

Olin päivällä Vaasan CrossFit salilla avoimessa WODissa pitämässä hauskaa ja täytyy myöntää, että ajatukset on taas lentäneet sen jälkeen. Kun ohjelmaan kuului 50 deadlift, 50 pull-up, 100 wall ball, 50 handstand push-ups, 50 push-ups meininkiä, niin ennen aloittamista hengästytti pari hetkeä. Onneksi se jaettiin kahdella ja kun tänään paikalla oli myös työkaverini Merja, niin tämä tiimi hoiteli homman. :)

Se mikä laittoi ajattelemaan oli meidän tiimin selvä jakautuminen niin, että kun kyse oli “vetovoimasta”, niin se oli Merjan heiniä ja toisaalta työntövoima oli minun juttuni. Kuntoa voidaan mitata niin monella tavalla ja se mitä kukin harrastaa vaikuttaa suoraan siihen mitkä asiat sujuvat. Mikään treeni ei mene hukkaan. Juu, siinä on ajatus, jota täytyy suorastaan alleviivata. Mutta toisaalta tuollainen WOD myös paljastaa, että heikoimpia lenkkejä täytyy kehittää.

Jos mikään treeni ei mene hukkaan, niin koskaan ei myöskään ole myöhäistä aloittaa. Kävin perjantaina fysioterapeutin pakeilla “pään irroituksessa” maanantain asentohuimauksen jälkimainingeissa ja paitsi että sain erinomaista apua (ja hurjan päänsäryn illaksi), niin se kaikki keskustelu sai miettimään menneitä lähes seitsemää vuotta. Itse ei enää tule ajatelleeksi matkaa sohvaperunasta tähän päivään. Liikunta on jo niin osa sitä mitä olen, mutta tilannehan voisi olla aivan toinen.

Se oma vaihtoehtoinen nykytilanteeni olisi vakavasti ylipainoinen sydän- ja verisuonitautinen heikkokuntoinen nainen. Se vaihtoehto olisi varmasti ollut todennäköisempi kuin se, että nyt olen innoissani ilmottautumassa Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostopäivään. ;) Kuuluisi siihen vaihtoehtoiseen nykyisyyteen muutakin, mutta antaapa ne jäädä sanomatta ääneen.

En ole edelleenkään mitenkään täydellinen missään suhteessa, enkä tule olemaankaan, mutta olen silti tyytyväisempi kuin tyytymätön. Tällä hetkellä taas vaihteeksi teen töitä fiksumman syömisen ja jonkinlaisen sisäisen rauhallisuuden kanssa ja olen onnellinen siitä, että raudan ja kunnon parissa on koko ajan hinku askelittain parempaan. Ehkä kyse on keväästä tai jostain muusta, mutta hymy pyrkii pintaan ja hyräily myös. Hyräily on yksi minun hyvinvointini parhaista mittareista. :)

Vaikka talvi oli risainen parin pahan flunssan ansiosta ja kisat jäi väliin ja aina, kun olen saanut hyvän vauhdin päälle on tullut jotain pysäytystä, niin sittenkin on tullut saavutettua aika paljon. Olen oppinut paljon lisää kuulannostosta ja vaikka “jokunen” treeni on ollut yhtä tervanjuontia, niin silti päällimmäisenä on pysynyt nostamisen ilo. En vähättele ollenkaan siinä Vaasan liftaritreenejä ja sitä, ettei aina tarvitse nostaa yksin ja että kuulien kanssa saa pitää hauskaa.

Juu, hauskaa se on ja useampi uusi karkkikuula löysi taas tiensä luokseni. 24 kg:n kesytys on erityisesti syksyn asia, mutta sitä ennen voi tehdä vaikka mitä. Kaksi kuulaa on minulle uusi juttu ja painonnostotyyppistä treeniä tulee huhtikuussa tehtyä aivan taatusti.

Ja hei kesä lähestyy! Botniapyöräily on jo ihan varma juttu :) ja minigolfkausi tuli jo aloitettua ja saa nähdä mitä muuta kesätuulet tuo tullessaan. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: