Keuhkokuumeen jälkeen liikkumaan

Valitettavasti tässä blogissa on lukenut ennenkin sana keuhkokuume. Se on tauti, jota en toivo kenellekään, mutta niin vain kävi, että kesäkuussa sairastin tietämättäni kuumeetonta keuhkokuumetta. Jossain vaiheessa se sitten nosti pienen kuumeen, mutta lääkäriin menin vasta, kun olo alkoi heiketä eli tauti oli jyllännyt jo muutaman viikon.

Siispä tämä kesä on sujunut kesäkuun toisen viikon salpausselän harjuilla juoksentelun jälkeen ihan paikallaan.

Viikonloppuna sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet lauantaina ja sunnuntaina. Tuntuipa hyvältä ja askel oli kevyt. :) Yhtään ei alkanut yskittämään ja vaikka kunto otti hyppäyksen alamäkeen kesän aikana, niin kyllä tästä taas liikkeelle pääsee, mutta hissukseen. Ehkäpä tänä iltana sään hieman jäähdyttyä olisi aika poimia käteen vaaleanpunainen kuula…

Keuhkokuume on kummallinen voimien viejä. Lääkekuurin aikana en pystynyt juuri edes minigolfia pelaamaan. Betoni SM kotikisat osui aivan pahimpaan hetkeen eli kävin väkisin pari kierrosta pelaamassa, mutta jätin kisan kesken. Muutaman viikon ajan sen jälkeenkin pienet asiat saivat aivan uuvuksiin. Esimerkiksi parin sadan metrin kävely tyttö sylissä oli maksimi suoritus, jonka jälkeen ei voinut tehdä juuri mitään.

Mutta yksi asia on selvä. Vaikka suorastaan masennuin hetkeksi, niin voimien palautuessa on pakko päästä liikeelle. Hitaasti hyvä tulee – kai. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: