Minigolf kesäkausi lähestyy loppua, mutta yksi on mikä säilyy ja pysyy

Se yksi on Vaskiluodon kehto, jossa tulee harjoiteltua suoraa lyöntiä joka kerta, kun Vaskiluotoon piipahtaa pikaisesti tai pidemmäksi aikaa. :)

Yllättäen tuli tilaisuus osallistua vielä yhteen minigolf kisaan ja siitä tuleekin melkoinen tutkimusmatka, koska en ole koskaan pelannut Porin huovilla. Olen ymmärtänyt, että siellä ei ole mitkään helpot radat, eikä ensikertalaisella mitään jakoja. :D

No, pienen yllätysreissun voi ottaa tosiaan tutkimusmatkana ja ihan vaan minigolfhauskuuden puolesta. Helppo tuo on tietysti nyt sanoa, kun sitten ottaa kovasti päähän, kun mikään ei onnistu… Tai mistä sitä tietää.

Botnia Spelen 20.8. meni kyllä mainiosti ja löin tämän kesän kahden kierroksen ennätykseni 87. Ei se mitään loisteliasta menoa ollut, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Kolmas kierros oli sittenpakollista rämpimistä, kun jonkinlainen “lataus” katosi. Olin jo liikaa karkuteillä muilta, eikä löytynyt samanlaista keskittymistä kuin aiemmin.

Tämän viikon tiistaina viikkokisassa löin vielä pikkuriikkisen paremmin eli 86 ja toinen kierros 40 oli yhden kierroksen tämän vuoden ennätys. Virheitä oli siinäkin, mutta sitä se on minigolfissa. Aina voi parantaa!

Tiistaina taas joutui toteamaan, että illan mittaan sormet ovat kohmeessa. Syksy, sitä tämä on. Kesäkauden loppua kohti sitä heittää aina haikeita hyvästejä kesälajille, mutta onneksi talvellakin on Vöyrin Lotlax. Kerran siellä jo pelattiin ja talvella tiedossa on lämminhenkisiä sunnuntaipelejä. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: