Positiivisesti parempi vuosi 2017

Negatiivisuudessa ei ole voimaa vaan positiivisuus on nimenomaan sitä. Näin on minun kohdallani ollut aina ja siksi haluan, että uusi vuosi perustuu nimenomaan positiiviselle vireelle. Positiivisuus ei tarkoita yltiöoptimistisuutta, koska siinä on toki realiteetit mukana, mutta negatiiviseen ei silloin jää vellomaan vaan haluaakin nähdä positiiviset asiat. Positiivisuus on energiaa ja voimaa.

Nappasin tänään viimeisen antibiootin kuurista, joka kertoo aika tavalla joulun ajasta ja välipäivien viikosta. Muutama viikko tuli pakollista lepoa ja olen vasta kolmena päivänä käynyt kavelemässä lenkin koiran kanssa. Vaikka olin aikonut pyhittää loman kaikelle hauskalle ja liikunnalle, niin en jaksa tästä masentua. Tottakai olin laskenut nämä viikot helmikuun lopun SM kisoihin valmistautumiseen, mutta sillä mennään mitä sattuu olemaan ja ensi viikolla lähden taas liikkeelle.

Itse asiassa tämä sairastuminen on lähtökohta sille mitä mietin tulevasta vuodesta. Haluan vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista siihen, etten sairastuisi kuten kesällä harmittavasti kuumeettomaan keuhkokuumeeseen. Mitä tässä olisi siis tehtävissä? Kyllä vastaukset löytyy (uskoakseni) aika paljon stressin sietämisessä ja järkevässä syömisessä.

Liikuntahan minuun kuuluu niin kiinteänä osana, että se on kuin käsi tai jalka, jota ei voi poistaa. :) Sen eteen ei siis tarvitse tehdä ja tavoitella muta kuin toteuttaa halua liikkua monipuolisesti ja edistyä kahvakuulan nostajana. Elämäntapa on siltä osin olemassa.

Mutta se stressinsieto tai taito tasapainottaa elämää niin, että työ ei haukkaa liian suurta palasta on erittäin aiheellinen pureskelun aihe. Olisi osattava sanoa oikeassa kohdassa “kyllä” ja “ei”. Eikä se vain noin mustavalkoista ole, koska haasteellisessa ajassa on kasvun paikka.

Järkevä syöminen taas, no siihen asettaa suurimman haasteen juuri stressitaso, joka jonkin rajan ylittämisen jälkeen sekoittaa sen, minkä pää tietäisi oikeaksi. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa pelkästään pään sanelemat sävelet ei riitä.

Hitsi kyllähän sitä tietää mitä pitäisi syödä! Siihen siis on otettava jälleen kerran hieman erilaista näkökulmaa ja pidettävä huolta oikeanlaisista välipaloista, jotka ovat aina mukana. Siinähän se taika oikeastaan jo on, sekä hyvällä ruualla herkuttelussa.

Syömisen osaltakin on siis homma melkein hallussa. Ehkä. Kai. :)

No ne suurimmat haastekohdat on selvillä ja se, että positiivisella otteellahan ne otetaan haltuun.

Sitten on yksi iso kysymysmerkki. Se on rakas harrastukseni minigolf. Onko siihen vielä motivaatiota?

Olen ensimmäistä kertaa minigolfseuran äänivaltainen jäsen 1.1.2017 alkaen ja siis VASTA nyt ja vain, koska itse erikseen anoin jäsenyyttä. Tähän asti ja/tai automaattisesti en ole kelvannut seuran varsinaiseksi jäseneksi.

2017 ei ole huopa SM kisaa ollenkaan. Se on SE juttu minigolfissa. Nyt sitä ei ole ja lisäksi ne SM kisat joita järjestetään (2017 betoni Tampereella) tulevat olemaan kolmipäiväisiä, mikä lapsiperheessä on entistäkin hankalempi järjestää. Se kolme päiväähän tarkoittaa vain itse kisaa, eikä vielä harjoittelua.

Se mikä on ollut elämässä kantavaa voimaa jo useita vuosia on menettänyt paljon. Kyse on enemmästäkin kuin noista kahdesta asiasta, mutta noissa ollaan ongelman ytimessä. Onko mitään mieltä vain hupipelailussa, jossa ei voi tavoitella mitään omassa seurassa tai kotimaassa? Siinäpä on suuri kysymys…

Kesä kai aikanaan näyttää aikanaan missä on mieltä, merkitystä ja sitä positiivisuutta. Onneksi on asioita, joissa sitä on varmasti. :)

ps: olipa hauska selailla instagramista kuvia vuoden varrelta. :)

Jaa niin ja siis ensi vuonna kirjoitan blogia englanniksi, jos se sattuu huvittamaan. Arkisin puhun ja ajattelenkin joka tapauksessa paljon englanniksi, joten se tuntuisi jotenkin loogiselta. Ehkä.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: