2. kisatreeni pakkaspäivän parhaudeksi

Mikä upea pakkaspäivä! Aamupäivällä kävelylenkillä voi vain nauttia niistä erityisistä pakkasen väreistä, kun aurinko ei ollut edes noussut kurkistamaan puiden latvojen yli. Juuri sellaisina hetkinä on erityisiä harmaan vaaleita sävyjä, joita ei voi koskaan muuten nähdä. Kun vaatetta on vaan riittävästi päällä, niin suomenlapinkoiran kanssa on kerta kaikkiaan nautinto kulkea.

Ei muuten ollut paljon vastaantulijoita ja vain yhteen koiraankin törmättiin. Sekin oli puoliksi suomenlapinkoira. :)

Ja lenkin jälkeen oli hieno ottaa kokeiluun teet, joita tuli edellispäivänä ostettua. En koskaan juo teetä kesäaikaan tai siis kun on “liian” lämmintä. No nyt ei ole liiasta pelkoa. Hittejä ja huteja, sen voi jo päivän kokeiluiden perusteella sanoa. Vihreää teetä ovat kaikki.

Pakkaspäivä kun oli, niin lämmitin kahvakuulat hyvissä ajoin. Käytettävissä kotona oli 8, 18, ja 24 kg. Päättelin aiemmin tällä viikolla, että kyllä niillä kotitreenin saa aikaan, enkä ollut väärässä.

Tänään oli totaalinen rive painotus treenissä. En ole sitä juuri tehnyt ja sen kyllä huomaa. Vaati useamman sarjan, että alkoi melkein sujua. Taisin jo 1. treenin kohdalla sanoakin, että rinnalleveto on heikoin lenkkini. No siitähän sitä on helppo parantaa, kun pohjalta lähtee, eikö. ;) Siispä kuulat heilumaan ja heilahtihan ne.

Itse asiassa olen OALC:tä enemmän treenannut niinkin kauan sitten kuin 2011. Piti oikein tarkistaa kisatietokannasta, mutta siis totta se on ja täällä on niistä Liedon SM kisoista oikein videotodiste ja kuva, jossa on monta tuttua. :) Se oli ihka ensimmäinen kisani 16 kg:n kuulalla ja nostinkohan jopa Kirsin vieressä.

Aika pian sen jälkeen tulikin stoppi, kun selkä meinasi sanoa sopimuksen irti. Se ei kyllä johtunut kahvakuulan nostamisesta, vaikka sitäkin jo pahimpina epäilyksen hetkinä mietin. Silloin olisi kyllä voinut jäädä koko kuulan nostaminen… Onneksi ei jäänyt! Stoppeja ja taukojahan minulla on ollut monta, mutta mikään ei ole ollut niin paha kuin se ensimmäinen.

Vaan jestas tuota vihreää. Se on jotenkin niin makea. :) Onhan se hitsin painava, mutta ei enää yhtä painava kuin ennen kesää.

24 kg vihreää iloa

Tämä oli ensimmäinen kerta pitkästä aikaa 24 kg:n kanssa. Olen kyllä nostanut 22 kg:n kuulaa, no tietysti, kun sen kisatuloksen tein ja heilauttanut 26 kg:n kuulaa, mutta en siis tätä. Siksi olikin hyvä muistella miltä se tuntui keväällä ja miltä nyt. Suurin ero oli tapahtunut uskoakseni pään sisällä.

Keväällä minua hirvitti joka ikinen kerta, kun aioin nostaa tuon vihreän työnnöllä ylös. Enää ei hirvitä, ei epäröi, vaan tietää, että tottakai se nousee. SIINÄ uskossa ja tiedossa on hirmuisen suuri ero. Jokin kynnys on ylitetty.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: