Toista treeniviikkoa viedään ennätysten merkeissä

Tätä temppua en ollut ennen tehnyt. :) Pieni askel vakavemmalle kahvakuulaharrastajalle, mutta suuri askel minulle. Siinä se lepää 26 kg ja annoin levätä puolen minuutin pidot saman tien. :)

Aivan oikeasti keväällä oli tiukkaa 24 kg:n nostaminen pään yläpuolelle, mutta nyt tuo 26 heilahti niin kevyesti ensimmäistä kertaa rinnalle, että hölmistyneenä tajusin, ettei sen ylös nostaminen voi olla sen kummempi temppu. Ei ollutkaan!

Okei, en ole ollut näin vahva nostamaan kuulaa aikaisemmin tai siis minun pääni ei kai ole ollut yhtä vahva. En valita vaan jaksaa hymyilyttää tätä kirjoittaessakin. Ja jos nyt treeniohjelman suhteen olen mennyt toistaiseksi enemmän hauskaa pitäen kuin vakavasti ohjelmaa kirjoittaen, niin suon sen kyllä itselleni. Parasta on, kun nostaminen maistuu.

Nostaja toki voisi olla vähän hoikempi, mutta minusta tuntuu, että kuukausikin eteenpäin, niin niin se tällä menolla onkin.

Mutta tämä järjestely, että kotona ja salilla on vähän eri kuulakattaus taitaakin toimia hyvin. Kotona siis 8 kg, 18 kg ja 24 kg ja loput kuulat asuu salilla, joten siellä oli automaattisesti vuorossa 12 kg, 20 kg ja 26 kg. Niillä mentiin ja edistystä on havaittavissa muuallakin kuin pääkopassa.

Onko oranssi uusi vihreä? Kyllä se taitaa olla. :) 24 kg:n (ja 20 kg:n) täytyy tämän jälkeen tuntua kevyemmältä ja tosiasia on, että tällä hetkellä pääjumeja ei ole, paitsi ehkä jos alan temmata jotain 20 kg:n kuulaa suurempaa ja siihen ei nyt ole aikomuksia.

Huomenna on vuorossa lepopäivä ainakin raudan kahvasta, mutta voi jestas miten hyvältä treenin jälkeen tuntuu. Se vaan on … karkkia. ;)

Kukaan muuhan ei niitä kuulia nosta puolestasi tai tee yhtään mitään muutakaan puolestasi, kun liikkumisesta ja kunnon paranemisesta on puhe. Onni on saada tehdä se itse ja nauttia tuloksesta heti hyvänä olona ja ennätyksistä harva se treenikerta kohti kisoja.

Näin vuodenvaihteen jälkeen on taas ties mitkä laihdutuskuuriohjelmat alussa. Se on pistänyt mietityttämään, että mitä sitä taas tarkistaisi omissa elämäntavoissa. Jouluflunssan jälkeen olin tosi turvoksissa, mutta onhan tuo jo hieman tasoittunut. Karkitta olen elellyt nyt 13 päivää, kun aloitin varaslähtönä ennen vuodenvaihdetta. Satuin fb:ssä kyselemään tykkäyksillä karkittomien päivien lukumäärää ja reilu 40 päivää mennään näin ainakin, mutta tiedän kyllä, että ylitän sen roimasti. Näin vaan tuli jonkinlainen karkkikatko (ei lakko) sopivasti ja varsinkin, kun sen sanoi “ääneen”.

Olen minä jotain muutakin tehnyt aktiivisesti eli popsin päivittäin Eskimo Omega3:sta ja D-vitamiinia. C-vitamiininkin ajattelin aloittaa tällä viikolla ja tähtään siihen, että saisin olla terveenä kisoihin asti. Vähän on hakusessa mitkä kaikki konstit siihen auttaisivat, mutta pidetään peukkuja. Ja saa toki kroppakin tiivistyä, en pistä sille asialle hanttiin.

Hyvän mielen huokaus. :) Elämä on elämää ja tärkeintä on nyt nauttia matkasta kahvakuulakisoihin, parempiin tuloksiin ja mihin tie taas viekään. Yöunet on onneksi melkein hanskassa ja olotila viimein tällä viikolla lopun flunssaväsymyksen voittanut. Tästä on hyvä taas jatkaa. :)
ps: Sunnuntaina jatketaan Vaasan liftaritreenejä! Sama aika ja paikka eli CrossFit SixtyFive100 ja klo 19-20 sunnuntaisin.
Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: