Lepopäivän leppoisat kahvakuula-ajatukset

Siis todellakin maltoin olla poimimatta kahvakuulaa – edes yhtä sellaista – käteeni tänään. Viime viikko meni varsin kahvakuulaisissa merkeissä ja pakko on myöntää, että ei sitä saa päästää liiallisuuksiin. Liikaa jäykistyvä kroppa ei ole nyt eduksi ja täytyy sanoa, että varsinkin “forkut” antoi tuntea, että kahvakuulaherkkua ei ole tullut ihan tässä määrässä harrastettua pitkään aikaan. :)

Onni on syy treenata ja kahvakuula johon tarttua, myös silloin, kun mies toipuu tyräleikkauksesta, eikä häntä voi jättää kahden kesken kaksivuotiaan kanssa. Treenit pysyy kotona ja treeniajat on mitä on, mutta kyllä sellaisiakin hetkiä löytyy. Kisatreenit siis jatkuu ja hieman syvemmällä tekniikkaviilauksella kuin alussa. Tekniikkahan se tässä on alunperinkin koukuttanut ja toimii koukkuna edelleen. Kahvakuulaurheilu on laji, jossa tekniikka on tuskin koskaan täysin kohdallaan ja hitsi vie kahden asian yhtäaikainen korjaaminen on lähes mahdotonta.

Treenit on toki mielessä, mutta myös se miten sovittaa yhteen työkuviot ja kahvakuulan nostamisen. Voimavarat pitäisi koko ajan mitoittaa oikein ja osata olla fiksu. Treeniohjelmani on tällä kerralla hauskanpidon lisäksi huomattavasti väljempi kuin aiemmilla kerroilla.

Piti ihan pysähtyä miettimään asiaa hetkeksi nyt kun tuon “ääneen” kirjoitin. En tiedä vielä mitä tämä väljyys tuo tullessaan. En siis puhu nostamisen määrästä, joka oli viime viikolla huipussaan, mutta koitan olla vetämättä itseäni piippuun.

Jaa’a. Tavoite on pysyä terveenä ja nostokykyisenä tulevat viikot. Tavoite on myös koko ajan edetä, mikä ei toistaiseksi ole ollut liikaa vaadittu. Päivä ja viikko kerrallaan kohti Haapajärven kisoja. :) Omalla tahdilla ja tavalla sovitellen.

edit: 18 päivää karkitta. Ei paha, varsinkaan kun mielitekoja ei ole montaa ollut tämän tauon lopettamiseksi. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: