Kannattaako olla valmentaja: lajivalmentaja, voimavalmentaja, ravintovalmentaja,…

Nyt olisi kommenttien paikka. Kannattaako harrastelijaurheilijan harrastaa valmentajan opastuksessa? Missä tilanteessa valmentajaa tarvitaan? Onko sinulla valmentaja?

Tämä on iso kysymys omassa mielessäni ja siis ollut sitä usein. On aivan selvää, että alunperin sohvaperunasta lähtenyt liikkuminen ei perustu tietoon. Jos henkilö silti sisimmässään on tavoitekeskeinen ja haluaa eteenpäin, niin tulosta tulee vain kun tietää mitä tekee.

Kahvakuulaurheilussa on nykyään useilla nostajilla lajivalmentaja joko kotimaasta tai Venäjältä. Sen lisäksi on vielä muut valmentajat päälle, mutta tosiasia on, että lajina kahvakuulaurheilu on edennyt oman harrastukseni aikana valtavasti. Kuulien paino on kasvanut ja tuplakuulat siihen päälle. Haastetta riittää ja samoin niitä, jotka ottavat haasteen vastaan. Itse asiassa kynnys vaikkapa SM kisoihin on paljon suurempi kuin silloin, kun itse lähdin liikkeelle. Silloinhan 12 kg oli myös sarjana olemassa, mutta nykyään aloitetaan 16 kg:sta.

Minulla on ollut valmentaja tai personal trainer vaiheittain apuna silloin tällöin sitten sohvaperuna-ajan. Personal trainereitahan tähän maahan mahtuu jo vaikka millä mitalla, mutta en ole koskaan voinut ajatella, että treenaisin kenen tahansa “ohjauksessa”. Oma pää on varsin kova, en kuuntele mitään mitä en pysty aidosti uskomaan, enkä ole koskaan tarvinnut kädestä pitäjää omaan treenaamiseen. Salilla tai yleensäkin treenatessa haluan tietää mitä teen, että se vie eteenpäin niissä tavoitteissa mitä itsellä on.

Itselläni ongelma tai siis elämän sanelema juttu on, että nykyisessä työkuormassa joudun koko ajan suhteuttamaan treenaamisen elämän muuhun kuormitukseen. En voisi kirjaimellisesti toteuttaa kenenkään kirjoittamaa ohjelmaa vaan haen ajat ja tavat treenata niin kuin ne omassa elämässä onnistuu – ja miten jaksan. Esimerkiksi huonon nukkumisen kaudella (niitä on eri syistä) treenit ja niiden rankkuus on suhteutettava voimavaroihin.

Jos omassa tilanteessani treenaisin siis valmentajan opein ja ohjein, niin se pitäisi silti tapahtua omien mahdollisuuksien rajoissa ja huomioiden, että joskus onnistuu ja joskus treenit kärsivät. Kyse ei ole lepsuilusta ja lipsumisesta vaan pakollisesta järjen käytöstä. Mutta pystyykö valmentaja ymmärtämään tällaisen etenemisen?

Mutta missä vaiheessa valmentajasta on hyötyä tai valmentaja on jopa välttämätön? Mitä valmentaja voi tarjota? Tai mihin saakka pystyy “valmentamaan itse itseään”. Kun siis kuitenkin haluaa kehittyä ja edetä, vaikkahan sitten omalla tahdilla ja omien mahdollisuuksien rajoissa. Eteneminen kun on mahtavaa! :)

Pienen blogitutkimuksen kautta osuin omaan 2011 kirjoittamaani ajatukseen personal trainereista. Silloin elin erilaista aikaa, vaihetta ja elämää, mutta sama asia eri kantilta pyöri silloinkin mielessä. Ja kyllä, minä hyödyin alkutaipaleella avusta erinomaisen paljon.

Mutta mitä nyt ajattelisi valmennuksesta? Välillä yhtä ja välillä toista… Ja sitten siihen vielä crossfit, joka toki tapahtuu valmentajien valvovien silmien alla.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Kannattaako olla valmentaja: lajivalmentaja, voimavalmentaja, ravintovalmentaja,…”

  1. Eve says:

    Kyllä mun mielestä harrastajalla on ihan yhtä tärkeää olla se valmentaja tukena kuin “vakavammallakin” urheilijalla (luen tähän aktiivista kansainvälistä urheilu-uraa tekevät). Sohvaperunasta lähteneenä muutama vuosi sitten olen koko ajan ollut valvovan silmän alla, tosin se silmä on oma avopuolisoni.

    Voimailussa tarvitsen valmentajaa oman nousujohteisen kehityksen kannalta sekä tekniikan opettelun ja erinäisten (lukuisten) ongelmakohtien miettimiseen. Yksin ei oma tieto todellakaan olisi riittänyt vaan ojassa olisin ollut alta aika yksikön…toki läheisestä valmennus-suhteesta on ollut myös se hyöty, että tietoni lajista ovat kasvaneet parissa vuodessa paljon verrattuna normi puntinnostajaan.

    Minäkin olen itsepäinen ja mun valmentajankin pitää olla. Meillä siis synkkaa hyvin, se onkin tärkeää.
    Onko kahvakuulailussa varaa valita valmentajissa? Jos on, niin miksei olisi myös mahdollista löytää joku joka ymmärtää valmennettavan elämäntilanteen?

    En ehkä osaa vastata milloin valmentajaa tarvitaan, koska minulla on ollut valmentaja koko ajan vierellä. Voisin kyllä kuvitella, että viimeistään silloin jos tulokset junnaavat paikoillaan tarvitaan ulkopuolisen näkemystä siinä mitä voitaisiin tehdä toisin.

    P.S. Kahvakuulailu on ruvennut kiinnostamaan minua, se näyttää hauskalta vaan se lajiin perehdyttäjä on vielä etsinnässä. :)

  2. Outi says:

    Aivan mahtava tilanne, jos avopuoliso voi olla valmentaja. :)
    Kahvakuulan nostaminen on tosi tekninen laji ja sen oppimisesta ei selviä omin voimin. Onneksi seurat pitää treenejä ja on hyviä nostajia siellä täällä, jotka osaa auttaa. Ehkä itsekin osaan treenejä vetäessä antaa aika arvokasta tietoa, mutta itsellä on silti vielä pitkä matka sinne jonnekin…
    Kyllä vaan valmentaja tai pt on auttanut minuakin paljon alkuvaiheessa, mutta minkä verran siitä saisi nyt ja missä asiassa eniten. Jaa’a. En ole vielä keksinyt vastausta.

Leave a Reply

See also: