Sinnikkyydestä, leuanvedosta ja laihduttamisesta

Olen tosiaan edennyt treenaamisen osalta viime aikoina vain leuanvedon kanssa, mutta saanut sen avulla pidettyä liikunnan kipinää yllä. En ole treenannut varsinaisesti mitään enempää kuin kerran viikossa salilla + liftaritreeni + ehkä yksi kotitreeni leuanvetoa. Kahvakuulan kahvaan en ole enempää vieläkään tarttunut. Siihen liittyy niin paljon pettymystä ja muutakin ikävempää elämästä, että tauko on vain venynyt. Ehkä tällä viikolla saisin sen katkeamaan? Vastausta en tuohon tiedä, vaikka periaatteessahan minun tarvitsisi vain tarttua kahvaan. Saapa nähdä…

Mutta se leuanvedon eteneminen on jotain mistä on hyvä pitää kiinni. Viime viikon ensimmäisen leuanvedon jälkeen ei nyt kovin monta oikeaa leuanvetoa ole tullut tehtyä, mutta perustreeniä olen jatkanut. Edelleen siis avustetut leuanvedot, lapavedot(!) ja roikkumiset on arvossaan, vaikka olisihan se hieno vaan vedellä leukoja. :)

Kaiken treenaamisen olen tehnyt myötäotteella. Jostain syystä käsien liikkuvuus ei tykkää vastaotteesta. Siinä on nyt yksi asia jonka tunnustan itsellenikin ääneen. Olen tehnyt niin paljon töitä liikkuvuuden suhteen ja silti jätin vastaotteen treenaamisesta kokonaan pois. Tyhmä minä! Tai siis mukavuudenhaluinen ja siinäkin sinnikäs.

Uusi sinnikkyyden kohteeni olkoon siis ranteiden, käsien ja olkapäiden liikkuvuus seuraavaan askeleeseen. Jos sain aikanaan ranteet riittävän liikkuviksi etukyykkyyn kai pari vuotta sitten, niin tottakai myös vastaotteesta saa kivuttoman. Ei kun tutkimaan mitä täytyy tehdä.

Alla oleva kuva on jo pari viikkoa vanha, mutta se ällistyttää minua yhä uudestaan. Samaan aikaan, kun leuanveto on sieltä löytynyt, niin taustalla on ollut rasvaprosentin pieneneminen. Siinähän se lopullinen leuanvedon salaisuus on, koska sitä mukaa, kun ylimääräinen paino on vähentynyt, niin leuanveto on tullut mahdollisemmaksi.

Mutta se mitä ei aluksi kummemmin ajatellut, vaikka tiesin, että pehmoisuuteni alla on lihasta, niin kuvassa se jo näkyy. Mietin tässä, että haluan saman kuvan vaikkapa kuukauden kuluttua ja nähdä siis mitä siinä ajassa tapahtuu, vaikka lihasten näkyminen ei ole ollut alkuperäinen motivaattori laihtumiselle tai leuanvedolle.

Olin aluperin hyvin arka sanomaan, että nyt laihdutan. Siinä on niin helppo pettyä, että olisin voinut valehdella… Vaan tämä kerta kaikista mahdollisista on aivan erilainen.

Valitsin perusteellisen oman analyysin jälkeen metodin Method makian eli ketoosidieetin, jonka aloitin 5.2. eli aika tarkasti kaksi kuukautta sitten ja tarkoituksena oli pitää Teneriffan reissu ja maaliskuu taukoa kahvakuulakisojen takia, mutta kun ei ollut kisoihin asiaa, niin jatkoin maaliskuun. En ollut koskaan ennen ollut ketoosissa ja kyllähän se arvelutti, mutta toisaalta aloituksen hetkellä olin täysin valmis tekemään mitä täytyy. Paino kävi vuoden vaihteessa ylimmillään, terveys ja elämä yleensäkin huusi, että nyt täytyy tehdä parannus ja vuodenvaihteessa lähdin todella parantamaan elämänlaatua ensin selkäkivun poistamisella ja terveystilanteen myöntämisellä ihan lääkärin vastaanottoa myöten.

Vaikka laihduttaminen ei ole nyt trendisana vaan kyse on tietenkin tottumusten muuttamisesta jne. niin kyllä tämä aitoa laihduttamista on. Tulosta tulee, syön hyvin tarkasti ja tiukasti sääntöjen mukaan, mikä on itse asiassa minulle uutta. Olen ennenkin jättänyt karkit pois tai syönyt ruokavaliolla, mutta nyt se on monta astetta pidemmällä. Kaloreja en laske ollenkaan vaan panostan riittävään syömiseen joka ikisenä päivänä.

Erityinen onnistumisen avain on mieheni tuki. Koskaan aiemmin en ole tuntenut, että laihduttamiseni olisi niin hyväksyttävää ja saanut samalla tavalla kannustusta. Nyt on aivan eri eväät onnistua ja päästä tavoitteisiin. Ankara kuri, sitäkin tämä vaatii ja mieheni sitä tarjoaa. :) Olen siis syönyt viimeisen kaksi kuukautta kurinalaisesti ilolla ja helppoudella, jota en uskonut laihduttamiseen kuuluvan. Vaikeita hetkiäkin on ollut, sitä en kiellä, mutta se kuuluu elämään.

Minä herkuttelen! Kyllä, ehdottomasti herkuttelen päivittäin ja pidän huolen siitä, että jos vaikkapa viime viikolla paistoin ensimmäisen kerran lettuja lapsille, niin minulla oli omat herkut mietittynä valmiiksi. Nautiskelin sillä kertaa erityisesti leipäjuustolla. Epätrendikkäästi ruokavalioni ytimessä on maitotuotteet, joita käytän joka päivä varsin paljon. Maitoa en juo, mutta juustoa käytän kaikissa muodoissa ja muutakin.

Niin miksi ketoosidieetti? Tiesin, että hiilihydraattien rajoittaminen toimii ja minun oli jätettävä viljat ainakin väliaikaisesti pois, että saisin vatsan toimimaan hyvin. Syitä on paljon muitakin, mutta nuo olivat siinä aivan ytimessä, eikä lääkärikään tyrmännyt valintaani.

Aloitin syömisen täysin ohjeiden mukaan, mutta ohjeet ovat sopivan vaivattomat ilman kalorien laskentaa, mitään ei tarvitse mitata (ei minun juttuni) ja vaihtoehtoja on paljon. En olisi lähtenyt ketoosidieettiin omin päin vaan halusin taustalle riittävästi tietoa ja turvallisen tavan toteuttaa omaa kehoa kuunnellen. Halusin tietää mitä teen ja varautua sudenkuoppiin. Siinä Method Makia on minusta ollut tosi hyvä valinta. Tämä muuten ei ole maksettu mainos vaan täysin oma mielipiteeni.

Ilman täytettyjä paprikoja tästä ei muuten olisi tullut mitään. Olen tainnut tehdä niitä joka viikko ja ne ovat täydellinen iltapäivävälipala töihinkin. :) Ohje on sieltä Makian valmiista ohjeista sovellettu. Paprikan puolikkaat, hyvin maustettu jauhelihaa (broileri on suosikkini), red peppers & chili Apetina juustoa, oliiveja ja smetanaa ja vähän yli puoleksi tunniksi uuniin. Siinä on taikaa, kuten jostain netistä löydetyssä ohjeessa eli kesäkurpitsapohjalla valmistetussa pizzassakin, joka tosin pääsiäisenä pääsi kärähtämään. Siinä maku hieman kärsi. :D

Kaksi kuukautta iloista syömistä on mahtava juttu. Samalla olen siirtynyt kohti miellyttäviä lukemia puntarilla, kevyempää oloa ja tunnen säilyttäneeni lihakset, joita siellä pehmeyden alla tosiaan oli jo olemassa.

Syön jo jonkin verran enemmän hiilihydraatteja nyt ja siirryn hieman erilaiseen syömiseen vaiheittain. Haluan laihtua vielä toisen mokoman, en talukoiden ihannepainoon vaan itselleni sopivaan tilanteeseen, joka voisi olla noin viisi kiloa kiloa taulukkopainon yläpuolella. Aion jättää monet syömistavat tavoikseni itse laihdutuksen jälkeen ja se tuntuu luontevalta, koska monet tavoista ovat tulleetkin osaksi syömistäni jo menneinä vuosina.

Aurinkoista huhtikuuta. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: