Running is fun?

Kyllä juokseminen ON hauskaa joskus, vaikka yleisemmin ehkä ehdin pitkästyä lenkin varrella. :) Tänään oltiin hauskanpidon puolella aivan selvästi.

Olin ajatellut minigolf viikkokisan (Vaskiluodon huovat 2 kierrosta 84) jälkeen juosta kotiin. No koska ilta oli pitkällä, niin otin pienen helpotuksen auton kyydissä ja lähdin liikkeelle vasta vaskiluodon sillan alusta ja juoksin siitä kotiin 6,8 km pienellä loppukiemuralla, kun oli vaan jotenkin niin helpon tuntuista. Täysi matka minigolfista kotiin olisi ollut noin 7,5 km, joten melkein harmitti, kun en juossut kokonaan, mutta jäipä tuostakin jo liian sähäkkä iltaolo.

Halusin juosta mahdollisimman pitkän lenkin mietiskelläkseni Vaasan maratonin mahdollista 10,5 km lenkkiä. Hmm. Tupla hmm. Kyllä se kiinnostaisi, varsinkin, kun reitti on hauskasti rantoja pitkin. Pitkän pätkän tuosta reitistä juoksin siis tänään.

Olen kysellyt ääneen, että onko riittävästi ensimmäistä kymppiä varten, jos on juossut  lähinnä vitosia. No ei niitäkään liikaa, mutta että vitonen menee melko helposti. Ajattelin, että kun kahvakuulakisan 10 minuuttista harjoitellaan lyhyemmällä ajalla, niin miksi ei juoksemistakin lyhyemmällä matkalla. No noin se kuulemma meneekin. Mutta minä en ole tosiaan ikinä koskaan juossut 10 km vaan se kesäkuun alun 7,5 km on matkaennätykseni tähän saakka.

Juostako vaiko eikö juosta? Kas siinäpä kysymys… Lenkkejä juoksen varmasti, mutta juoksenko kympin jo parin viikon päästä.

Mikä muuten on juoksemisen taika, että miten siellä pitkällä lenkillä viihtyy – no pitkään? Eihän aina voi keksiä jotain uutta lenkkiä ja maisemia vai pitääkö tosiaan alkaa ajamaan ensin autolla jonnekin juoksemaan. Vaskiluodon pururata on mukava, mutta sinnekin täytyy siirtyä.

Mutta onneksi tänään viihtyi ja kyllä minä niitä noin vitosten juoksuja jatkan joka tapauksessa. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: