Pistetäänkö juoksuksi?

Kun lapsi sairastuu, niin suunnitelmat keikahtaa päälaelleen. Siispä SpinningCircuit jäi testaamatta ja ehkä mahdollisesti ensi viikolle. Toisaalta se voisi siihen ajankohtaan sopiakin, kun alkuviikolla kai ollaan reissussa ja keskiviikkona on oltava kotona pakollisten menojen takia. Siinä mielessä voisi olla hyvä, että jos alkuviikko on enemmän lepopäiviä, niin olisi paljon ylimääräistä liikkumisenergiaa varastoituna keskiviikoksi.

Aamulla sitten tein kyllä taas yhden uuden jutun. Ihana -15 asteen lämpöinen pakkassää valkenevassa aamussa tuntui huikean upealta viime päivien 24 asteeseen verrattuna ja jalka nousi kevyesti. Yhtäkkiä huomasin ajattelevani, että entä jos vähän juoksisin. Ei muuta kun askelta toisen perään uudella tavalla ja huh heijaa – sehän tuntui kivalta. No jos järjellä ajattelee, niin kai se nyt antaa juoksemiskeveyttä, kun zumbassa ja jumpassa juoksentelee välillä hyvinkin kovalla tempolla paikallaan ja polvi nousee, nousee, nousee…

Voisinkohan oikeasti alkaa tekemään aamulenkit juosten? Koira saisi samassa ajassa enemmän liikuntaa ja koiran ulkoiluttaja myös. Tänään jo käytiin selvästi kauempana kuin tavallisesti samassa ajassa.

Se mikä hämmästytti, niin siinä juoksentelussa ei mikään tuntunut pahalta. Kyllähän juoksun pitää olla kamalaa! Eikö pidäkin? Juokseminenhan tarkoittaa kouluaikojen cooperin testin hirveyttä tai virtahepomaista rytinää metsässä, kun joskus on vähän kokeillut. Ei juokseminen tarkoita kevyttä jalkojen nostelua ja mielitekoa käydä vähän kauempana.

Minä tiedän, että monet teistä juoksevat. Mikä teidät sai juoksemaan? Missä te juoksette? Mitä juokseminen teille antaa?

Muistan katselleeni viime kesänä erästä puolituttua naista, joka selvästi ylipainoisena aloitti juoksemaan, vääntämään, vaikeasti punnertamaan niin, että usein autolla ohitin hänet. Mietin, että minä en mitenkään kehtaisi tehdä samaa. Olen tosiaan ollut todella juoksemisvastainen ja liikuntavastainen monella tapaa. Näen kyllä, että se samainen nainen on nykyään varsin mukavan kokoinen ja selvästi hyväkuntoinen. Törmäsin häneen kuntosalillakin tammikuussa.

Itse asiassa olen ollut todella huono lähtemään edes polkupyörällä liikkeelle. Vain koira on ollut tekijä, jonka takia olen kävellyt vuosi kaudet. Onneksi alunperinkin tulin ajatelleeksi, että en takuulla liiku ilman koiraa. Ilman elämäni koiria moni ulkoilu olisi jäänyt ulkoilematta.

Mutta hei, ainahan tapojaan voi parantaa ja matkallahan tässä ollaan!

Did you like this? Share it:

9 Responses to “Pistetäänkö juoksuksi?”

  1. kikka says:

    mä käyn säännöllisesti sauvakävelyllä ja välillä kävelen ilmankin. Muutamia juoksuaskelia minäkin uskaltanut ottaa, mutta tuntuu niin raskaalta vielä. Ehkä keväämmällä sitten juoksen. Paljon tsemppiä sulle.

  2. Laura says:

    Mut sai juoksemaan ystävä, joka harrastaa juoksua ja on siitä innoissaan. Monta monta vuotta väitin, että en tykkää juosta. Sitten kun kokeilin, oon ollut koukussa siitä lähtien. Juoksusta saa energiaa, iloa, haastetta, intoa, ystäviä ja hyvää oloa. Rahaa sentään en ole vielä saanut :)

    Hommaa sitten hyvät kengät, jos meinaat alkaa lenkkeileen vähänkin. Muuten tulee paikat niin kipeeks, että ei huvita juoksu enää yhtään.

  3. Outi says:

    Juoksusta ystäviä. Uusi ajatus, kun jotenkin olen mieltänyt juoksemisen yksinäiseksi puuhaksi. :)

    Lenkkarit täytyy muutenkin hommata uudet. Ehkä täytyy katsoa ne sitten sitä mukaa, että jos vaikka joskus juoksisikin.

  4. Sotanorsu says:

    Heips taas pitkästä aikaa! Juoksemaan vain, kyllä se alkaa siitä suttaantua, olethan jo valmiiksikin hyvässä kunnossa! :)

    Juokseminen oli haaste, jotakin mitä en ollut koskaan pystynyt tekemään. Sittemmin siihen jäi koukkuun, fiilis on upea kun huomaa pystyvänsä koko ajan enempään (ja kyllä siinä taitaa joku kemikaaliriippuvuus tulla, jos olet joskus kuullut runner’s high :sta). Ja se yksinäisyyskin on minulle siinä ehkä tärkeää, olla vain itsensä ja kroppansa kanssa. Nyt minun tosin täytyy vaan selättää arvelluttavan pitkäksi käynyt liikuntatauko. Oikein nolottaa.

    Rohkeasti vaan niitä aamulenkkejä hölkkää, siitä saa paljon energiaa irti!

  5. Outi says:

    Kiloklubi yllätti positiivisesti, kun sieltä löytyy liikuntamerkinnäksi suoraan kävely/hölkkä yhdistelmä. Sitähän se aluksi on väkisinkin.

    Minä huomaan jo päättäneeni, että aamulenkeillä otan ainakin joitakin juoksu askelia. :)

  6. Teveronika says:

    Tzemppiä juoksuharrastuksellesi. Olet tehnyt oikein, kun olet alkanut juoksemaan. Ja sullahan on niin vähän tuota painoakin, että se onnistuu pian tosi ketterästi.
    Mä itse aloitin juoksemaan joskus 80-luvulla. Sen jälkeen on ollut välillä vuosia poissa… lapsia syntynyt, jne.. Nyt viimeksi aloitin juoksu taas 2003. On tullut juostua enempi ja vähempi, mutta kuitenkin vain kaksi pitempää taukoa on ollut: 7kk ja nyt vuodenvaihteen tienoilla 2,5kk. Heti on painossa näkynyt reippaasti.
    Mulla oli laiskanoloista juokseminen koko viime syksyn,vaikken kokonaan lopettanut, ja siinähän näitä kiloja alkoi kasaantumaan tällä kertaa.

    Nyt juuri on liikkuminen harvassa. Kaikenlainen liikkuminen. Talvi on ollut niin kylmä ja luminen minun iholleni, että en ole paljoa ulkona juoksennellut. Salilla pikkaisen, mutta matolla ei huvita pitkiä aikoja teputella. Eli täällä päin odotellaan kelien pikkasen lämpenemistä.. :)

    Tzemppiä! Juokseminen on ihanaa!

  7. Outi says:

    Heippa Teveronika! Kuulostaa tosiaan siltä, että juokseminen on kuulunut kiinteästi sinun elämääsi. Huikea ajatus, kun itse on vain tallustellut koiran perässä, mutta kuulostaa siltä, että siihenkin saattaa jäädä koukkuun.

    Talvi on tosiaan ollut liikkumisen esteenä. Koira parkakin on välillä aivan tuskaantunut, että eikö enempää lenkkiä ole tarjolla. Ei ole ollut, kun ei kerta kaikkiaan ole tarjennut! Mutta nythän ne kelit lämpenee. :)

  8. Teea says:

    Kun käyn lenkillä, se on just tuota kävely-hölkkäyhdistelmää. Pikkuhiljaa sitä sitten voi muuttaa kokonaan hölkkäilyksi. Otin ekana tavoitteeksi esim.hölkätä 4 valotolpan väliä ja sitten siitä pikkuhiljaa lisäilin välimatkaa minkä hölkkään. Enkä aio osallistua töissä olevaan maratonvillitykseen, eli aikasta moni on töistä syksyllä osallistumassa maratonille, joko kokonaiselle tai puoliskalle.

  9. Outi says:

    Maratonvillitystä on tosiaan yllättävän paljon ilmassa! Ei tosin minun työpaikallani. :)

    Tulin juuri Dooriksen kanssa lenkiltä. Näin illalla ne ovat varmasti ihan kävelyä ja varsinkin suoraan Pumpin jälkeen.

Leave a Reply

See also: