Ystäväni puntari

Puntari on palannut ystäväkseni ja ei vain yksittäisiksi kerroiksi vaan yleisemmin. Tämän viikon etuajassa puntaroitu pudotus on 200 g eli melkein puolikas voipaketista. Tai voihan se olla huomenna aamulla sen puolikkaan verrankin. Vaikka paino putoaa pienin askelin, niin se putoaa koko ajan. Tai siis eikö kolmen peräkkäisen viikon pudotuksesta voi päätellä, että se putoaa koko ajan. Vähän positiivista ajattelua. :)

Oikeastaan en ole enää ollenkaan huolissani puntarilukemista ja niiden muuttumisesta, mutta onhan se hymyilyttävää astua puntarille ja tietää, että ei sieltä mikään katastrofi silmille hyppää.

Minulla on haave. Haluaisin nähdä viitosen. :D Juu, te jotka olette vierailleet täällä blogissa pidempään, olette kuulleet tuon ennenkin ja ties kuinka monta kertaa. Se oli se viime vuoden lopun painon totaalijumitus 66,6 kg kohtaan, jossa haaveilin viikkotolkulla viitosen näkemisestä. Nyt minusta tuntuu, että se voisi olla ihan mahdollista nähdä ennen zumba ohjaajakoulutusta.

Yhdeksän päivää jouluun. Zumbajouluun!

Eilinen zumbatunti kulki kyllä jotenkin tosi tahmeasti ja kuntosalillakäynti ennen sitä, mutta päättelin, että ehkä se edellispäivän polkupyöräily tuntui sittenkin jossain. Tänään aurinko kutsuu ulos puutarhaan, pihasulkapalloilemaan ja muuta. En ota mitään paineita tai aikatauluja vaan olen vaan. No, kissanpesu on se päivän ehdottoman välttämätön ohjelmanumero, mutta se onkin eri asia.

Iloista ylimääräistä vapaapäivää kaikille!

Did you like this? Share it:

5 Responses to “Ystäväni puntari”

  1. Marika says:

    Ihanan leppoisalta kuulostaa vapaapäiväsi! :) Kerrohan sitten, millainen koulutus oli, josko itsekin joskus uskaltautuisin…

  2. Outi says:

    Takuulla kerron. Kamera on luvallinen mukana olija ja tänään sain jo päivien ohjelman sähköpostiin. :)

  3. Kattiska says:

    Itse piti aloittaa tällä viikolla zumbailu, mutta kevätflunssa esti sen. :) Nyt toivotaan, että kuume loppuu viimeistään tänään, että ehtisi ensi viikolla käydä edes kokeilemassa yhtä zumbatuntia. Äiti oli käynyt viime viikolla ja kertoi, ettei varmaan ole ikinä hikoillut yhtä paljon tunnin heilumisen jälkeen.

    Ja noin se paino lähtee! :) Hitaasti, mutta varmasti ja pysyykin kanssa poissa.

  4. Zi says:

    Onneksi olkoon! Täällä ei voi sanoa samaa; tunnin pyörälenkille olen kerran ehtinyt tällä viikolla. (Sekin haasteen ansiota!) Hieno kuulla, että kun olet sitkeästi noudattanut saamiasi ohjeita (kalorimääriä), paino on lähtenyt tippumaan.

  5. Outi says:

    Zi, kyllä se kalorimäärän noudattaminen on välillä vaatinut melkoista ponnistusta. Pitkään tuntui siltä, että ei niin suurilla määrillä yksinkertaisesti voi laihtua ja uskonpuutetta on ollut ilmassa. Minäkin olen tyytyväinen, että maltoin kuitenkin jatkaa niillä ohjeilla. :)

    Kattiska, minäkään en ole ikinä hikoillut muualla niin paljon kuin zumbatunnilla. Hikitakuun Petra aikanaan niille tunneille lupasi. :D Toivottavasti kevätflunssa on jo hellittämässä!

Leave a Reply

See also: