Väsymykselle vastapainoa

Tämä viikko on ollut tahmea ja liikunta ei ole irronnut sitten millään, kunnes tänä aamuna heräsin pienen kissan avustamana puoli tuntia aikaisemmin kuin olin ajatellut ja käytin heräämiseni juuri oikealla tavalla hyväkseni. Lähdin koiran kanssa tavallista pidemmälle (ja pimeämmälle) lenkille!

Olipa ihanan hiljaista ja rauhallista siinä kello kuuden molemmin puolin. Keli oli raikas, mutta ei liian kylmä. Vähän ehkä alkumatkasta reidet paleli, mutta ei kauaa, kun käveltiin ihan reipasta tahtia ainakin tuplapituinen aamulenkki.

En varmasti olisi niin pirteänä herännyt, jos en olisi eilen puoliääneen sanonut itselleni, että “jos ei liikunta jaksata ja huvita, niin teepä jotain ihan muuta”. Ja niin minä otin käteeni maalauspohjan, jossa oli kuva jo hahmoteltuna ja aloin maalaamaan. :)

Sen parempaa palkintoa en olisi itselleni voinut antaakaan. Siinä sitten autoin poikaa läksyissä, juttelin nuoremman kanssa hänen piirrellessään vierellä ja touhusin välillä aina johonkin suuntaan, mutta palasin aina maalauksen viereen. Aivot lepäsivät ja jonkinlainen huono omatunto liikkumattomuudesta hellitti.

Laitoin “maalaukseni” toiseen poppoon blogiin illalla, mutta ehkäpä laitan sen tähänkin, koska se pitää sisällään niin paljon positiivista energiaa.

Kuten huomata saattaa, en ole taidemaalari :D vaan varsin yksinkertainen ihminen. Olen päätellyt, että taidan silti sisältyä erääseen taidesuuntaan. Naivismistahan sanotaan näin: Naivismi on taidesuuntaus, jota harjoittavat usein itseoppineet taiteilijat. He eroavat oman aikansa taidesuuntauksista tahallisen tai tahattoman kömpelyytensä vuoksi.

Kömpelö hymyilee onnellisena siitä, että osaa nykyään omasta mielestään piirtää kissan. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: