Liikuntasuoritusten erilaisuudesta

Olen miettinyt pidemmän aikaa sitä, miten huonosti verrattavissa eri ihmisten liikuntasuoritukset ovat. Jokaisella meistä on oma paino, pituus, kuntotaso ja tavoitteet. Varmasti listaan voisi lisätä paljonkin asioita, mutta tuossa on jo todella paljon asioita, jotka vaikuttavat esimerkiksi lenkillä sykkeeseen, vauhtiin ja yleensäkin kaikkeen. Nyt kun lisäksi liikuin viikonlopun täsmälleen Pohjanmaan tasaisen maaston vastakohdassa, niin pohdinta sai entisestään ulottuvuuksia.

Minä en koskaan vertaa omia suorituksiani jonkun toisen suorituksiin. Olen lyhyt, lähtenyt liikkeelle todellisesta sohvaperunakunnosta ja olen jo edistynyt käsittämättömän paljon omien tavoitteideni suuntaan. Silti siinä missä Pohjanmaalla nostan sykkeeni juoksuaskelilla, niin mäkimaastossa en pystyisi läheskään samoihin askeliin samoilla sykkeillä ja samoilla matkoilla. Toisaalta myös jos olisin alunperin harjoitellut mäkimaastossa, niin kuntoni olisi noussut takuulla eri tavalla, eri tyyppisesti.

Lyhyemmät ylämäet houkuttelivat Äänekoskella juoksemaan ja se tuntui helpolta ja ihanalta. Voi kunpa olisi enemmän samanlaisia mahdollisuuksia täälläkin. Ne pienet juoksupyrähdykset tuntuivat aivan eri lihaksissa kuin tasaisella juokseminen. Voin kertoa, että takapuoli on Kipeä. ;)

Mitähän yritän sanoa? No sen, että en missään nimessä halua verrata omia suorituksiani ja etenemistäni kenenkään muun suorituksiin enkä halua, että minun lenkkisuorituksiani verrataan jonkun muun lenkkisuorituksiin ja varsinkaan sykkeisiin. Pienet asiat tekevät meidän “suorituksistamme” hurjan erilaisia. Jokainen meistä liikkuu itselleen ja asettaa itselleen jokaisen tavoitteen ja tietää mistä saavutuksista on lupa nauttia.

Nautinnollista liikuntaviikkoa kaikille! Jokaiselle meistä omalla tavallaan. :)

Did you like this? Share it:

10 Responses to “Liikuntasuoritusten erilaisuudesta”

  1. MouMou says:

    Totta turiset! Lenkkipolullakin vain masentuu, jos koittaa pysyä jonkun, joka on juossut vuosia, tahdissa. Parasta keskittyä omaan suoritukseen ja verrata pystymistään vain itseensä.

    (Nyt häiriköin sua jo kahdessa blogissa!:))

  2. Outi says:

    Vai että muka häiriköit. :)

    Monesti siellä lenkkipolulla isompi juttu onkin osata mennä sopivan rauhallista vauhtia ja tosiaan välittämättä muiden vauhdista. Siinä sitä on minulla ainakin ollut pureskelemista.

  3. Tiia says:

    Toi on ihan totta. Mä kuulen aika usein vertailua että ihmetellään miten joku toinen ei jaksais koskaan sitä mitä mä treenaan ja vaikka mitä, mut olishan se outoakin jos mä en melkein koko elämäni liikkuneena jaksais enemmän kuin sellaiset, jotka ovat liikkuneet vasta vähemmän aikaa.

    Yks mikä mulla tuli tosta mieleen on se, että HeiaHeiassa alkaa tosi helposti miettii muiden suorituksia. Jotenki siellä niitä alkaa yhtäkkiä kyylää, vaikkei ne sinänsä kiinnostaiskaan. Esimerkiks jos jollain on vaikka 10 treeniä ja mulla 9, niin mua alkaa ärsyttää jos sen toisen treenit on jotain “kävely 20 min” “aerobic 30 min” ja mulla joku tapponyrkkeilytreeni ja ite en koskaan merkitsis 20 min kävelyä, vaikka tiedän että jokaiselle ne treenit on yksilöllisiä ja toiselle se 20 min kävely voi oikeesti olla se viikon iso liikuntasuoritus. :D Tai siis että jokainen treenaa sillä omalla tasollaan ja jokainen treeni on jokaiselle yhtä arvokas! Joskus mä alan vaan kattoo niitä jotenkin silleen jännästi ja sitä jotenkin unohtaa sen, että ihmiset on niin erilaisia kuntotasoiltaan ja tavoitteiltaan jne. En osaa selittää mitä meinaan, mutta ehkä ymmärsit jotenkin? :D

    Ja todellakin saat olla ylpeä siitä mitä kaikkea oot tän vuoden sisällä tehnyt ja hyvä, ettet vertaile, koska niin se on että jokaisen kuuluu kuunnella itseään ja omia tavoitteitaan!

  4. Outi says:

    Heiaheiassa tosiaan alkaa vertailemaan itseään toisiin. Se ei ole aina pelkästään hyvä juttu. Toisaalta minä koitan katsoa aina sitä tuntimäärää, enkä liikuntojen lukumäärää. Minähän en myös ainakaan 15 minuutin juttuja merkkaa ja harvemmin 20 minuuttiakaan. No ehkä 20 minuuttia sulkapallosta ja venyttelystä joskus sen vartinkin.

    Juu, kyllä minä sopivasti olenkin jo ylpeä suorituksestani. :) Silti tekee mieli sanoa ääneen, että kun jotkut katsoo minun tekemiseni tosi vähäksi ja toisille se vaikuttaa hurjan paljolta, niin ei sillä ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että jokainen liikkuu just itselleen sopivasti.

  5. Mitzy says:

    Tuo on niiiiiin totta! Minun mielestäni kuitenkin sellainen positiivinen vertailu tosin on kyllä ihan paikallaan. Miten selittäisin, sellainen, joka kannustaa kumpaakin. Että kun minä luen sinun blogistasi, että olet juossut kolme lenkkiä tällä viikolla, ja minä vain yhden, niin päätän itsekin lähteä liikkeelle! Sitten kommentoisin sinulle, että kun sinäkin liikuit, niin enhän minä nyt voinut huonompi olla! Tai että näen, kuinka joku toinen on kehittynyt tosi nopeasti – vauhti lisääntynyt, syke laskenut – niin katson, millä tavalla hän on treenannut. Käytän siis vertailua siihen, että poimin ideoita omaan liikkumiseen. Silloin yleensä vertailukohteena ovat ihmiset, jotka liikkuvat suunnilleen samalla tavalla kuin minä. Lisäksi vertaan joskus omaa vauhtia tai sykettä jonkun muun lukemiin niin, että joku on esim. juossut rauhallisen lenkin vauhdilla 4,5 min/kilometri, niin haikailen, että kunpa jonain päivänä edes minun vauhdikas lenkkini menisi yhtä nopeasti. Vertailu ei kuitenkaan koskaan ole sellaista, että ajattelisin olevani parempi tai huonompi kuin se toinen. Minusta minä olen voittaja joka kerta, kun lähden lenkille, ja niin ovat kaikki muutkin liikuntasuorituksineen!

    Sitten tykkään lukea jonkun aloittelevan juoksijan edistyksestä, ja muistella samalla omaa muutaman vuoden takaista alkuani, kun en jaksanut juosta pariasataa metriä enempää. Parasta oli se hetki, kun tajusin, että pitää hidastaa vauhtia, ja kuinka silloin olin täysin koukussa, kun yks kaks jaksoinkin juosta kilometrin putkeen. On tosi kiva lukea, kun joku muu käy samaa vaihetta läpi ja saa ne suunnattomat kicksit pitenevistä yhtäjaksoisista juoksurupeamista.

    Sellaista en kuitenkaan ollenkaan ymmärrä, kuinka joku katsoo oikeudekseen ottaa negatiivisesti kantaa toisen liikkumiseen, (tyyliin onpas sinulla korkea syke/lyhyt lenkki/hidas vauhti…) varsinkaan toisen blogissa. Se on minusta ihan sama asia, kuin että menisi toisen kotiin ja rupeaisi arvostelemaan toisen sisustusta tai perhettä tms.

    Silloin, kun liikutaan oman kunnon hyväksi, ainut, mihin niitä suorituksia kuuluu oikeasti verrata, on omat aikaisemmat suoritukset. Kilpaurheilu on sitten erikseen…

  6. Outi says:

    Mitzy vau, sinä kirjoiti niin pitkästi, ettei meinaa ruudulle mahtua. Minä en mitenkään pysy perässä eli vertaan heti, mutta hyvällä mielellä. :D

    Joo, siis ehdottomasti minäkin kaipaan sellaista vertailua, että joku muu on käynyt lenkillä ja on ihana kuulla, jos tuli hyvä olo jälkeenpäin ja kaikenlaista sellaista. Ja just niin, että jos itse ei ole tehnyt juuri mitään, niin se toisen lenkkeily saa taas kipinän eloon. Se on oikeanlaista vertailua. :)

    Mutta tuo minua mietitytti tosiaan mäkimaastossa, että sama matka voi tosiaan olla ylämäki – alamäki meininkiä tai sitten aivan tasaista ja niitähän ei voi verrata ollenkaan ainakaan ihan aloittelijalla ja on se kovakuntoisellekin erilaista menoa. Siinä varmasti kertautuu ne erot sykkeissä ja kaikessa. Oli kyllä mahtava myös nähdä, että siellä suurimmissakin mäissä jotkut oli oikeasti juoksemassa ja että se tosiaan voi onnistua. Ehkä minäkin joskus… Mutta suksilla en kyllä ikinä niitä mäkiä lupaisi laskea!

    Olisipa muuten mahtava kokeilla sellaista tajuttoman pitkää mäkeä, että kuinka ylös sitä jaksaisi juosta ja sitten seuraavalla kerralla ja seuraavalla. Hitsiläinen.

  7. Mitzy says:

    Ei voikaan vauhtia ja sykkeitä verrata ylä- ja alamäkien ja tasaisen kesken. Parasta olisi, jos voisi lenkkeillä saman mäkisen reitin säännöllisin väliajoin, niin huomaisi, kuinka joka kerta jaksaa aina vähän edellistä kertaa paremmin. Mäkiä juostessa kehitystä tapahtuu melkein yhtä vauhdikkaasti kuin kokonaan juoksua aloittaessa. Niin kuin sanoit, ylämäissä saa haastettua itsensä helpommin kuin tasaisella. Saisihan sitä periaatteessa saman vaikutuksen, kun juoksisi tasaisella tarpeeksi kovaa, mutta minustakin se on paljon vaikeampaa. Mäkiä juostessa minulle on vaikeinta arvioida sitä vauhtia, mikä olisi tarpeeksi kova, että siinä oikeasti antaisi kaikkensa, mutta riittävän hiljainen, että jaksaa juosta suunnitellun pätkän. Ja tosiaan, mäkimaastossa juoksua ei voi vertailla kenenkään toisen juoksuihin, kun sillä toisella tuskin on juuri saman pituiset ja yhtä jyrkät mäet reitillä.

    Tuo “tajuttoman pitkä mäki” olisi muuten mahtava juttu, sitten kun jaksaisi huipulle asti, niin voisi lisäillä vauhtia. Eipä meilläkään tässä lähellä sellaista löydy, yhden pururadan noin 300-metrinen on pisin, minkä täällä tiedän.

    Kylläpäs minä nyt olen täyttänyt tätä sinun kommenttiosastoasi. Varmaan jotain patoumaa, kun oma blogi on nyt vähän tauolla…

  8. Outi says:

    Ihan hyvää patoumaa. :)

    Täytyy kyllä oikein kysyä, että kuinka pitkiä ne Äänekosken pururadan pisimmät mäet oikein on. Ensinäkemältä voisin väittää vaikka kilometrin mittaisiksi, mutta sitä käsitystä on takuulla ällistynyt mielikuvitus värittänyt. Älyttömän jyrkkiä jotkut niistä mäistä myös joissakin kohti on.

    Mutta, mutta. Täytyy varmaan keksiä perheelle työpaikat Äänekosken seudulta, niin pääsee sinne mäkiin vakituiseen harjoittelemaan. :)

  9. Mari says:

    Minä olen täällä lueskellut ja nyökytellyt – kovin pitkästi ei tarvitse nyt kirjoittaa kun ajatukseni on täällä aika pitkälti tullut jo esille :) .

    No, minä kuulun niihin jotka merkkaa sen 20 min lenkin liikunnaksi, mutta silloin olen ihan oikeasti “tehnyt töitä” sillä lenkillä (ja siis harvemmin ihan noin lyhyitä lenkkejä teen, pyrin vähintään puoleen tuntiin/kerta, sehän se on suosituskin kuntoliikkujalle että tulisi kolmena päivänä viikossa vähintään puoli tuntia kerralla ;) , tai sen 10-15 min venyttelyn. Tänään taas olen kävellyt noin neljä tuntia ympäri kylää (tosin kahteen eri otteeseen) kun aamupäivällä käytiin lasten kanssa markkinoilla ja nyt illasta vielä palloa potkimassa ja kaupassa. Tätä tämänpäiväistä kävelyä en meinannut merkitä mihinkään, vaikka tuolla hiki tuli ja välillä sykekin nousi kun tuplarattaita työnteli ympäriinsä, niin se on kuitenkin sitä “hyötyliikuntaa”. Siksipä täytyy vielä polkaista pyörälenkille kun saan lapset nukkumaan, että tulee tälle päivälle reenit tehtyä ;) .

    Vielä tuosta mäkien kävelemisestä: se lenkki jonka yleensä teen (missä itikat meinaa syödä hengiltä) on sopivan mäkinen. Siinä on kolme sellaista ylämäkeä, joissa saan sykkeen kävelemällä nousemaan 155-170 välille. Noita mäkiä en vielä edes yritä juosta, vaan kävelen ne suosiolla, ja hölkkään sitten ne tasaiset kohdat :) .

  10. Outi says:

    Mari minä olen nyt kyllä vähän kateellinen tuosta lenkistä, jolla itikat meinaa syödä hengiltä. Minäkin haluaisin mäkiä! Onneksi niitä vähän tulee taas “käyttöön” sitten, kun tuo takapihan pururata valmistuu, mutta kun se ei ole edennyt mihinkään sitten aikaisen kevään. En tiedä mikä sitä viivyttää.

    Niin siis meille tosiaan on tulossa pururata tuohon taakse ja siihen on saatu jopa melkoisesti mäkiä yhden mäen ylös alas moneen kertaa kulkemalla, mutta se on nyt sellaisessa alkutilassa, että siellä katkaisee jalkansa. Paikalle ajettiin talvella maata ja keväällä siinä olleet kivet humpsahtivat jotkut melkein metrinkin alaspäin ja jättivät paikalle onkalon. Ja pahinta siinä on se, että pururadan pohjaa on tehty kaikkien niiden polkujen päälle, mitä pitkin minä ennen koiran kanssa kuljin. Pöh.

    Takaisin asiaan eli meillä on varmaan hyvinkin sama tapa merkata noita liikuntoja silloin, kun sen eteen on tehnyt töitä. :)

Leave a Reply

See also: