Hyvästi väsymys

Tässä kunto- ja hoikistumisprosessin aikana on elämässä muuttunut monta asiaa ja yksi kaikkein suurin muutos on se, että minä olen voinut sanoa hyvästit suurelle väsymykselle.

Silloin ennen saatoin joskus olla niin loputtoman nääntyneen väsynyt, että saatoin vaikkapa nukahtaa seitsemältä illalla. Tai minusta tuntui kotitöitä tehdessä, että kädet painavat sata kiloa ja jalat myös. Minua väsytti tavalla tai toisella koko ajan. Syitä siihen oli monia, enkä varmasti kaikkia niitä tiedäkään, mutta verenpaine, ylipaino, huono kunto,… Siitähän se lista lähtisi liikkeelle. Olin niin väsynyt, että välillä tuntui, etten käsittänyt itsekään miten pystyin jatkamaan päivästä toiseen.

Olen tietysti huomannut pitkin matkaa, että väsymys on alkanut väistymään, mutta on myös erityisiä hetkiä, kun sen on tajunnut. Yksi sellainen hetki oli se, kun televisiossa alkoi pyöriä True Blood. Minähän olen fantasianarkomaani ja rakastan esimerkiksi vampyyrijuttuja ja aloin automaattisesti valvomaan maanantaisin illat sinne puoleen kahteentoista. Häh, siis minäkö oikeasti pysyin hereillä?

Aloin lähtemään maanantaisin lenkille yhdeksän maissa ja hyvin ehdin kymmenen maissa kotiin ja vaikkapa täyttelin tiskikonetta tai pesin pyykkiä siihen asti, että maltoin pysähtyä True Bloodin veriseen seuraan. Tottakai sitä seuraavana päivänä haukotutti, mutta heräsin silti töihin ihan normaaliin aikaan. Aika erikoinen yhtälö ihmiseltä, joka ennen_oli_toivottoman_väsynyt_ja_nukahti_iltaisin_automaattisesti.

Väsymyksen häviämisen huomaa myös siitä, että kun tulee väsyneempi päivä kuten torstaina oli, niin sen erikseen tajuaa, että “Hei minäpä olen tosi väsynyt” ja se onkin poikkeustilanne. Pidin siis torstain liikuntalepopäivänä. Vielä eilenkin olin ehkä tavallista väsyneempi, joten illan suussa otin pienet nokoset ja sen jälkeisessä puolipökkyräisessä olossa lähdin kuitenkin lenkille. Yhtään ei jalka painanut ja tänään ei muuten väsytä enää ollenkaan. :)

Väsymys on hurja juttu. Se aiheuttaa ainakin minulla äreyttä, välinpitämättömyyttä, luovuuden katoamista, apatiaa, vetäytymistä sohvan nurkkaan, itseinsä vähättelyä tai ehkä jopa itseinhoa ja pahimmassa tapauksessa muistin pätkimistä. Väsymys jotenkin nielee alleen kaiken… Jos hyväkuntoisena saan vältettyä noita asioita, niin on muuten yksi parhaista motivaattoreista muistella pahimpia väsymysaikoja.

Hyvästi väsymys!

Did you like this? Share it:

3 Responses to “Hyvästi väsymys”

  1. Heidi says:

    Kuulostaa ihanalta. Tuohon olotilaan minäkin tähtään! Zemppiä!

  2. Mari says:

    Kiva että joku muukin on jäänyt True Bloodiin koukkuun :D .

    Olen muuten minäkin huomannut sen että kunnon kasvaessa on energiaa enemmän kuin ennen. Olen kyllä aina ollut illanvirkku mutta se on sitten kostautunut aamuisin, etenkin jos piti nousta aikaisin ylös. Nykyään pärjää muutaman päivän lyhyemmilläkin yöunilla, kunhan saa sitten jonain aamuna nukkua vähän pidempään :) .

  3. Outi says:

    Onhan se melkoinen muutos entiseen. Välillä täytyy oikein muistuttaa itseään siitä, mikä joskus ennen oli todellinen tilanne. Nyt se tuntuu jo niin kaukaiselta.

    Onneksi on True Blood, mutta saisi taas tulla lisääkin yhtä koukuttavia sarjoja. :)

Leave a Reply

See also: