Liikunnan ilon kipurajalla

Olin illalla lenkillä niin, että kävelin 10 minuuttia, juoksin/hölkkäsin kevyesti 20 minuuttia ja sen jälkeen juoksin aika kovaa 3*3 minuuttia ja siinä väleissä 2 minuuttia kävellen. Lopuksi kävelin vielä 9 minuuttia kotiin.

20 minuutin juoksentelu oli todella ihana kokeilu siinä mielessä, että juoksin ensimmäistä kertaa ilman koiraa ja siis ilman fleksiä kädessä ja ei tarvinnut keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Sykkeet kiittivät rauhasta ja pysyivät helposti alle 150 ja useimmiten jossain 144 paikkeilla. Ehkä ne voisivat vieläkin alempana olla, mutta tuo oli minulle aika hienoa menoa, kevyttä ja sujuvaa.

Toisaalta ilman koiraa juokseminen ja kävely oli kuin kulkemista ilman syytä tai suojakilpeä. Koiran kanssa kulkiessa voi aina olla “koiraa ulkoiluttamassa”. Ilman koiraa on “oikeasti lenkillä”. Vaikka tekeminen olisi ihan samaa, niin yksin lenkkeilyssä tuntee olonsa jotenkin ehkä jopa haavoittuvammaksi ja itsekritiikki jyllää. Miltä se meno näyttää jne. On se vaan kumma juttu.

Sitten ne 3*3 minuutin juoksut. Huh. Kyllä minä 2 minuuttia juoksen kovaa aika helposti, mutta 3 ei ole helppoa. Se ei ole enää hauskaa. Se on sitä, että joutuu yrittämään ja pistämään jalkaa toisen eteen tasaisen tappavaa tahtia, vaikka ei enää haluaisi. Olenkohan minä sanonut, että harrastan vaan kaikkea mikä on hauskaa? Onko tuo nyt sitten hauskaa? Toisaalta jälkeenpäin oli ihana virnistellä ajatukselle, että mä tein sen, juoksin tosissaan. Eihän se monen muun vauhdiksi ole kovaa, mutta lyhyillä jaloilla pingottuna ja minulle kyllä. Ja jälkeenpäin olotila oli fyysisesti mahtava.

Mutta miksi ihminen rääkkää itseään? Miksi tekee jotain, mikä ei sillä hetkellä tunnu kivalta? Samaahan se on vaikka jossain kuntosalilaitteessa, joka tuottaa tuskaa. Tuli heti mieleeni kidutuslaite eli pystypunnerrusko se nyt oli nimeltään. Jossain zumbassakin joutuu puskemaan eteenpäin ja huhkimaan tosissaan, mutta siellä se hauskuus tulee musiikista ja liikkeistä, eikä ikävä tunne pääse hetkeksikään päälle, jos nyt ei joku kappale ole tylsä.

Tosiasia on, että liikuntaan pitää olla jo aika kovasti koukussa, että sitä jatkaa vähemmän kivasta olotilasta huolimatta. Eikä sitä ikävän tuntuista asiaa voi olla sittenkään paljon. Huippu-urheilu on eri asia. Ehkä. Vaikka voittajan onkin helppo hymyillä myös silloin, kun on voittanut itsensä.

Kunhan pohdiskelen ja mietiskelen. Intervallijuoksu ei ole minusta hauskaa liikuntaa, mutta en minä sitä lopeta, koska sillä konstilla pääsee pidemmälle. Olen jo niin koukussa. Ja ainahan voi tehdä intervallien päälle jotain kivaa. Eilen se oli kahvakuulaa vähän uudella tavalla kokeillen. :)

Ja sain eilen valmiiksi ilmoitustauluille vietävät zumba ilmoitukset. Niistä tuli hienot!

Täytyy vaan pikaisesti muuttaa kissanpaivia.com sivua ennen kuin vien näitä minnekään, mutta tänään kyllä vien. Eilen lenkillä tajusin taas yhden hyvän paikan, jossa ilmoituksen täytyy olla.

Nuo aiemmat blogin kuvat muuten ilmestyy näkyviin taas 15. päivä. Jostain syystä en tajunnut taaskaan jakaa kuvia useampaan paikkaan… Täytynee viimein tehdä vähän varmempi ratkaisu kuvien tallennuspaikasta.

Did you like this? Share it:

10 Responses to “Liikunnan ilon kipurajalla”

  1. Heidi says:

    Minä en mielelläni liiku lainkaan ilman musiikkia. Se tuo kaikkeen liikuntaa sellaista iloa. Siinä ei tunnista jotenkaan samanlailla kipua, kun ilman musiikkia.

    Toisaalta muutamia vuosia sitten kävin ahkeraan salilla. Olin yllättynyt siihen, miten lihasvoiman harjoittamisesta tulevaan kipuun jäi koukkuun. Siis kipeetä teki, mutta se oli jotenkin todella hienoa. Ja sitten se miten nopeasti siinä näki kehittyvän, oli todella iso juttu.

    Mutta olen testannut lenkillä ja salilla olla kuuntelematta musiikkia. Olen todennut sen, että näillä kerroilla en ole tehnyt läheskään niin tehokkasti liikuntaharjoitusta kuin musiikin kanssa. Ja ilman musiikkia liikkuminen tuntuu supertylsältä. Joten tästä syystä Shakira soi korvissani kun lähden urheilemaan. :)

  2. Heidi says:

    Niin ja hei tuo Zumba ilmoitus ON hie-no!

  3. Hieno zumbailmoitus, ihanan piristävä :)

    Minä taas rakastan rääkätä itseäni, tykkään kun tuntuu pahalta. Endorfiinit jyllää sen jälkeen kropassa tuntitolkulla.
    Toki kivutonkin liikunta on mahtavaa, siitä ei vaan saa samanlaisia kiksejä.

  4. Outi says:

    Se on jännä juttu, miten jotkus osaa nauttia siitä kipurajasta ja toiset sitä kauhistuu. Saa nähdä mitä oppiminen tekee kauhistukselle…

    Sain vietyä zumba ilmoituksen jo pariin paikkaan. :) Nyt vaan tökkii pahasti kissanpaivia sivujen päivitys. Luovuus tuntuu tänään olevan nollassa. Pahus!

  5. Teea says:

    Mä bongasin parista paikasta mainokset ;-)

  6. Outi says:

    Hihii, ne siis sitten huomaa. :)

  7. Teea says:

    Kyllä huomaa!

  8. Kati Jussila says:

    Tervehdys!
    Pitkästä aikaa! Sinulla alkaa sitten myös tunnit! Minä alotan 10.8 Ylistaron alapään nuorisoseuralla. Kolmen viikon ajan, ennenkuin Petra sitten alottaa. Olen hakenut toista paikkaa, mut siitä en ole saanut mitään varmistusta….. Kaikki paikat on jo varattuja:(
    No mennään niillä eväillä joita on. :)
    Olen menossa 20.8 Lohjalle Zumbatomicin ohjaajakoulutukseen! Olen niin innoissani, koska haluaisin todella opettaa lapsillekin hauskaa. Meillä zumbaa nykyään koko perhe…välillä saa nauraa oikein makeasti, kun pienin 2vee, pyörittää pyllyä tahdissa! Heh heh hee;)
    Olisi kiva vaihtaa kuulumisia enemmän!?
    Terveisin: Kati

  9. Outi says:

    Teea, hyvä juttu. :)

    Kati, heippa pitkästä aikaa! Ne paikkojen varausten ajat oli tosiaan aika hyvissä ajoin alkukesästä. Zumba tunteja meidän seudulla alkaa olla paljon ja siinä onkin hommaa, että löytää vielä jonkun paikan ja hetken, ettei tulisi kauheasti päällekkäisyyttä. Minullakin ne pari syyskuussa alkavaa on pahasti päällekkäin ja yritän vielä asioihin vaikuttaa.

    Mutta zumba asioissa täällä joutuu varmaan laajentamaan vähän näköpiiriä kauemmas, että löytyy sopivaa saumaa.

  10. Flikka says:

    Joskus tosiaan tuntuu hyvältä rääkätä itteensä, joskus ei. Kuten sanoit itsekin, joskus pitää tuntua pahalta, että kunto kehittyy. Ite kyllä nautin semmosista lenkeistä jotka sujuu kuin itestään ja voi mennä semmosta rauhallista lönköttelytahtia. Mutta intervallit tekee kyllä hyvää kunnolle!

    Hieno zumbailmoitus, toivottavasti tulee paljon zumbaajia!

Leave a Reply

See also: