Lepo nostaa kuntoa

Ihana lepopäivä. :) Minä olen pitkin kesää tuskaillut sitä, miten vaikea on ollut pitää kokonaan liikunnattomia päiviä. Tänään se ei ole tuskaa vaan ihana osa viikkoa. Ihan selvästi huomaan tarvitsevani lepopäivän, tekee mieli latautua uusiin juttuihin ja tälle päivälle osuu muutenkin mukavia asioita. Erityisen kiva on saada mies takaisin kotiin Helsingin hulinasta.

Joku joskus laittoi tänne blogiin kommenttia, että enkö minä liiku liikaa ja eikö tällainen liikkuminen pitäisi aloittaa jopa lääkärin avustuksella. Hyvä kommentoinnin aihe.

Minähän aloin liikkua noin vuosi sitten ja liikuntaa tuli alussa muutamana päivänä viikossa. Tänä vuonna se on noussut jopa 6 liikuntakertaan viikossa, mutta määrä ei tietenkään ole noussut kerta heitolla vaan hiljalleen.

Se yksi päivä on ehdottomasti pyhitetty levolle ja joskus tulee levättyä parikin päivää, vaikka liikuntaohjelmani ei niin sanokaan. Ilman lepopäivää ei olisi mitään mieltä liikkua, koska kunto ei nouse ilman lepoa. Liikuntahan vaurioittaa aina kehoa, jos omasta kropasta haluaa pitää huolta, niin lepo on nro 1 huoltotoimenpide. Kiloklubin yhdessä artikkelissa todetaan näin:

Pidä kalenterissasi ainakin yksi lepopäivä viikossa. Jos treeni alkaa tuntua normaalia raskaammalta, on hyvä pitää 2-3 päivän lepo. Lepojakson aikana voi käydä hierojalla ja venytellä kunnolla.

Venyttely on ihanaa. :) Sitä aion tänäänkin tehdä televisiota katsellessa.

Pelkkä yksittäinen lepopäivä ei riittäisi minulle siihen, että elimistö jaksaa nauttia liikunnasta kuutena päivänä viikosta. Liikkumisen pitää olla erilaista, eri tyyppistä. Siinä on muuten syy, miksi kaipaan aivan kauheasti Core Bodyharmony tunteja. Ne olivat aivan uskomattoman ihana tapa saada viikkoon jotain totaalisen erilaista ja silti kroppaa haastavaa.

Lenkkeily on mahtavaa, mutta juoksulenkkejä en tee peräkkäisinä päivinä. Pyöräily on upeaa ja tekisi mieli polkea enemmänkin viikossa, mutta kyllä minä kerran viikkoon polkaisen. Se ei rasita jalkoja ollenkaan niin kuin lenkkeily ja on kuitenkin pitkäkestoista hyvää liikuntaa, jonka teen yleensä matalalla sykkeellä. Zumba on Zumbaa. :) Siihen menee jatkossa kaksi päivää omaan zumbaan ja yksi toningiin. Aika iso lovi viikon liikuntamääristä, mutta sen useampaa päivää minun ei missään nimessä kannattaisi zumbata. No, ohjelmia tulee tietysti tehtyä, mutta se on vähän hellempää zumbausta. Mitäs vielä… Kahvakuulaa tietysti. :)

Minä en periaatteessa halua liikkua kuin yhden “tunnin” per päivä. Siihen tuntiin en laske venyttelyä ja kahvakuulan kohdalla teen poikkeuksen. Sitä on lupa harrastaa 15-20 minuuttia milloin mieli tekee.

Listasta puuttuu kuntosali tai lihaskuntoharjoittelu. Sitä teen vähän vaihtelevasti, mutta kuitenkin suunnitelmallisesti. Kaikenlaista muutakin haluan kokeilla, mutta yksi päivä on levättävä.

Niin ja mikään liikunta ei saa sattua! Eikä se saa alkaa tuntua puulta. Jos väsymys ja ikävyys iskisi, niin sehän tietäisi jo ylikuntoa. Ylikunto tai kai sitä voisi sanoa kropan ylikuormitustilaksi, voi tulla kenelle vaan.

Kirjoitin täällä joskus väsymyksestä. Suuri väsymys on kauhea asia, eikä siihen saisi päästää itseään missään vaiheessa. Tänään, tänä aamuna minulla on sellainen raukean oloinen tunne. Se on hyvää ja miellyttävää väsymystä. Yhtenä päivänä saa olla väsynyt, mutta jos toinen päivä lähtee liikkeelle samaan tyyliin, niin silloin pitää hälytyskellojen soida.

Eli lepo on kaiken kuntoilun peruskivi. Näin minä sen ajattelen. :)

Helmen sivuilla on muuten hyvä artikkeli: Lepää itsellesi hyvä kunto

Did you like this? Share it:

12 Responses to “Lepo nostaa kuntoa”

  1. Tiia says:

    Täyttä asiaa kyllä! Ite oon vaan siinä eri mieltä, ettei liikunta sais sattua. Mitä meinaat siis sattumisella? Ite koen, että jos koskaan ei satu tai joudu pinnistelee viimeisiä voimia niin ei kehity samalla tavalla. Ei tietenkään ole oikein jos jotain paikkaa sattuu ja väkisin tekee, mutta itse koen että on pakko käydä myös äärirajoilla, se kehittää ja kasvattaa henkisestikin. Tai uskon sanontaa “mieli on valmis luovuttamaan ennen kroppaa”. :D Mutta toisaalta oon itse vaan niin masokistinen treenaaja, että sinänsä ymmärrän, että kaikki ei halua niitä äärikokemuksia.

    Mutta musta oot aika esimerkillisesti nimenomaan kasvattanut liikunnan määrää ja kuntoa! Tuloksiakin näyttää koko ajan syntyvän vaan lisää ja lisää. :)

  2. Outi says:

    No joo, taisin kirjoittaa tuon sattumisen vähän hassusti, mutta ajattelin erityisesti, että joku liike koskee niveleen tai jotenkin niin, että sen tietää olevan väärin. Itseään ei saa rikkoa ja se jos mikä tulee mieleen ehkä varsinkin aikuisena ei enää niin nuorena liikkujana. Rasitustilanteessahan koskee välillä väkisinkin, jos ainakin jotain lihaskuntohommaa tekee ja puristaa kaiken itsestänä irti. Se on luvallista sattumista. :)

  3. Sirkkeli says:

    Tervehdys taas!
    Mä en ehtinyt edes lukemaan sun juttuas loppuun kun oli pakko kommeitoida, koska osuit taaaaaas niin just oikeeseen paikkaan. Teen juuri sen virheen itse, etten antaisi yhtään lepoa itselleni. Liikun 7 päivää viikossa. no kesällä tuli pakostakin reissujen takia jokunen vapaapäivä mutta muuten en niitä ole juuri pitänyt.
    Tällä viikolla menikin homma sitten uusiksi: ti tiesin, että se on pakosta lepopäivä, koska oli poikien koulun vanhempain iltaa sun muuta. Mutta kas kas -pidin myös maanantain vapaana! Ajellessani kotiin totesin olevani tosi väsynyt, jotenkin vetämätön. Mietin onko joku pöpö iskemässä. Tunsin suorastaan kun mun kroppa aneli lepoa -ja sen se saikin.
    Podin huonoa omaatuntoa, ajattelin siis oikeasti, että tästä se alamäki alkaa -kaksi lepopäivää peräkkäin. Pidin itseäni suorastaan laiskana ja huonona ihmisenä. Yritän nyt jatkossa oikeasti pitää yhden lepopäivän viikossa.

  4. Helena says:

    Lepopäivän pitäminen onkin välillä tosi vaikeaa.
    Olen niin hullaantunut tuohon zumbaan, että joka päivä pitäisi tunnin ainakin saada zumbata.
    Nyt kuitenkin näyttää siltä että on pakko kun polvi on alkanut kipeytyä. Minulle reumaatikkona olisi suositus 4 liikuntapäivää viikossa…no katsotaan miten onnistuu.

  5. Outi says:

    Sirkkeli, 7 päivää on liikaa! Kyllä minullekin on tuottanut välillä tuskaa se lepopäivä, mutta joku tämmöinen ajatus pistää ihan oikeasti miettimään:

    “Liikunnasta saattaa tulla myös riippuvaiseksi, etenkin jos liikunta on pakonomaista, toistuvaa ja rankkaa. Ihminen jolle liikunnasta on tullut pakko, saattaa saada vierotusoireita, jos ei pääse toteuttamaan päivittäistä liikuntasuoritustaan. Oireina voi olla levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, ahdistusta, jännittyneisyyttä, syyllisyyden tuntoa, päänsärkyä ja muuta ruumiillista kipua.”

    Helena, zumballakin voi hyvin saada polvet kipeiksi. Kannattaa varmaan vähän säästellä joissakin liikkeissä ja kyllä sille lepopäivällekin on tarvetta. :)

  6. Sirkkeli says:

    Mä TIEDÄN että se on liikaa! Jos sitten liikunta-aikakin laskee viikossa n. 7 tunnista kuuteen, niin enkö sitten ole laiska:(????
    Ja TIEDÄN, että olen riippuvainen siitä. Juuri tämä laiskuuden tuntu, huono omatunto. Eikä mulla juurikaan ole mitään hipsutteluliikuntaa vaan sitten kaikki paahdetaan täysillä, niin että alkkaritkin ovat hiestä läpimärät:)

    Yritän, Outi, yritän -siis ottaa sen lepopäivän..

  7. Outi says:

    Ja hei niitä venyttelyä ja kevyttä liikkumista ei lasketa lepopäivän rikkeeksi. ;)

  8. Päivikki says:

    Täällä yks joka vaan leppuuttellee ja nostaa kuntoa ;) On hieno fiilis kun on päässyt huikeaan tavoitteeseen ja voi vähän tööväillä ja miettiä tulevia projekteja. Nooh! liikkumaan mieli tekevi varpaankynnet eivät vain suostu juoksuyhteistyöhön, mutta on tullut jo pari pitempää pyörälenkkiä tehtyä.

  9. Outi says:

    Hei Päivikki, sinä olet minun idolini! :D

    Siis sinun uskomattoman mahdottoman hieno saavutuksesti saa ihan ihmeellisiä ajatuksia aikaan ja toisaalta lisää uskallusta pyrkiä melkein mihin vaan. Ja tässä vaiheessa sinulla on takuulla leppoisa olotila ansaittu. :)

  10. Taina says:

    Mahtavaa miten liikunnasta on tullut niin tärkeä osa elämääsi ja sinua.
    Itse en ole vielä noin pitkällä, mutta toivottavasti jo suhteellisen addiktioitunut!!

  11. Olen ikäni liikkunut ja kuitenkin hyvinkin viettänyt pitkiä aikoja myös ilman mitään säännöllistä liikuntaharrastusta… Viimeisen vuoden aikana liikunta on saanut taas suuren (pysyvän!) roolin elämässäni. Lepopäivän pitäminen on vaikeaa (onneksi on aktiivinen koira, jota on pakko/saa lenkittää ainakin tunnin mittaisia lenkkejä päivittäin :) ) Yhdelle päivälle kertyy helposti työmatkat pyöräillen, vähintään tunnin mittainen rivakka koiralenkki ja tunnin zumba/juoksulenkki tai joku muu jumppa… Joo näyttää näin paljolta mutta ei tunnu paljolta. Tiedän, että jonkinlainen riippuvuus (siis liiallinen) on hyvin lähellä. Sitten on toki välissä päiviä, kun teen pelkästään koiralenkin ja jos voimat on vähissä, koirakin saa vain puolen tunnin lenkin tai sen vie ulos joku muu perheestä. Mutta useimmiten jo aamusta mutta viimeistään työpäivän aikana alan miettiä, että mitähän liikuntaa sitä harrastaisi tänään… Entinen sohvaperuna on levoton, jos istuu pidemmän aikaa sohvalla! Kai sitä täytyy tuota kohtuuttakin opetella :)

  12. Outi says:

    Hei tuo on tosi hyvin sanottu ja minä voin myös allekirjoittaa, että:
    Entinen sohvaperuna on levoton, jos istuu pidemmän aikaa sohvalla! Siinähän alkaa ihan takapuolessa tuntua kutinaa, että mitä minä tässä teen, kun voisi tehdä niin paljon muutakin. :D

Leave a Reply

See also: