Vapaita painoja ja Varpu Tavin rasvanäkökulmaa

Ihan pakko laittaa tännekin, kun Kukan blogiin tunnustin, että hingun nyt kauheasti kuntosalin vapaiden painojen puolelle. Jostain syystä laitteisiin heilumaan meneminen ei houkuttele yhtään, mutta entäs se viereinen huone, johon en ole vielä kertaakaan astunut jalallani… Pari viikkoa vielä toipilasaikaa ja sitten ei estä kukaan kurkistamasta peremmälle.

Naisten voimaharjoittelu on aika jännä juttu. Oman kuntoprojektini aikana lihaskuntoharjoittelu on ollut aika ailahtelevaa, eikä hinku nimenomaan voiman lisäämiseen iskenyt ennen kahvakuulan hankkimista. Jotenkin se kuntosalilla käyminen onnistuu helposti tukahtumaan, vaikka periaatteessa saattaa olla pitkäänkin kivaa. Ehkä itse ainakaan en ole osannut löytää sitä oikeaa syytä kuntosalilla käymiseen. Kuntosali on vaan ollut se välttämätön paha, jossa pitäisi käydä. Pitäisi ja pitäisi, mutta entäs jos ajattelen asian niin päin, että Tahdon Voimaa! Haluan olla pieni nainen, joka siirtää itse kaappinsa (tähän asti tahdonvoimalla) ja heilauttaa kissan hiekkasäkin molemmille olkapäille yhtä aikaa ja kävelee suoraselkäisesti eläintarvikeliikkeen ovesta pihalle ja ettei koiran jättiruokasäkkikään tunnu missään.

Itse asiassa voisin väittää, että aika monen laihdutus-/kuntobloggaajan aikakausissa vaihtelee paljon kuntosalilla käymistä ja taas lähes nollalinja lihaskuntoharjoittelua. Minä tunnustan tuon ainakin. Löytyisiköhän siihen lääkettä siitä, että voimaharjoittelu olisikin seksikäs juttu? Ei meistä lihaskimppuja saa tekemälläkään, mutta sisäistä voimaa se ainakin antaa, jos tietää pystyvänsä enempään kuin joku vieressä seisova mies luulee. ;)

Minä en tiedä vielä voimaharjoittelusta oikeastaan yhtään mitään ja siksi varmasti käytin termejä tässä kirjoituksessa hassusti, mutta olen 98% varma, että tästä eteenpäin hingun voimaharjoittelun pariin ihan vakituisesti. Tulee takuulla olemaan entistä hankalampaa jakaa liikkumiseen käyttämääni aikaa useamman asian kesken. Miten ihmeessä sitä ehtii kaikkeen, kun haluaisi kaikkea! Ja sittenkin asiat on tehtävä niin, että levolle jää aikansa, eikä mene rikkomaan itseään turhaa.

Ennustan, että tässä blogissa voimaharjoittelu tulee olemaan loppuvuoden trendi. ;) Siis zumban ja juoksemisen ja ehkä hiihtämisen? ja kaiken muun ohella.

Ja vielä linkkivinkki Varpu Tavin kannanottoon rasvasodasta. Asiaa!

Ja kun tästä asiasta kirjoittavat tällä hetkellä kaikki, niin myös Fit:n blogissa Hanna Gullichsen kirjoittaa Rasvan puolesta – aspartaamia vastaan.

Did you like this? Share it:

7 Responses to “Vapaita painoja ja Varpu Tavin rasvanäkökulmaa”

  1. puskis says:

    Mulla on aika samoja fiiliksiä tuosta salitreenistä. Se olis hyvä juttu, sitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan tahdo luonnistua. Mun pitäis aina tehdä kaikkea sitten heti kunnolla, tyylipuhtaasti, täydellisesti. Riittääkö intoa, no ei. Nyt yritän huijata itseäni ihan vähän vaan salille, parempi sekin on kun ei mitään, joka on ennen ollut se täydellisesti-tyylin joko-tai-puolisko.

  2. Outi says:

    Jonkinlaisella huijauksella minäkin monesti itseni kuntosalille olen saanut. :) Tai helpoimmin se on tapahtunut sillä, että tietää ystävän olevan samaan aikaan samassa paikassa.

  3. Jori Mäntysalo says:

    Itselleni uusi tieto on ollut monien pidempään harrasteneiden valitus kehityksen hidastumisesta. Kääntäen se tarkoittaa, että ensimmäinen vuosi tai puolivuosi siis tehdään paremmalla hyötysuhteella! Eli vaikka *ei* haluaisi kuntosalikäyntejä loppuiäkseen, on kannattavaa käydä hakemassa ainakin helposti saatavilla oleva lihasvoima.

  4. Teea says:

    Eihän välttämättä tarvi salille mennä vääntämään, kahvakuulailemalla saa tehtyä kaikki tarvittavat ;-)
    Tottakai salilla saa tehtyä vielä monipuolisemmin ja vaihtelevimmilla painoilla, mut kuulailu kuitenkin on tehokasta koko kropan treeniä.

    Heittääkö muistini häränpyllyä, mut olitko menossa nyt syys- tai lokakuussa sinne kahvakuulaohjaajakoulutukseen?

  5. Outi says:

    Ei heitä häränpyllyä. :)

  6. Eija says:

    Kahvakuulaohjaajakoulutus sounds so cool! Voi kun saisi itsensä keskittymään kunnolla lihaksen lisäämiseen. Keijun vaihdoin viikko sitten voihin, enkä kadu. Voi vain ihmetellä miksi kaikki missä on voita ja kermaa on niin hyvää? Miksei esim. parsa ja pinaatti… Heh.

  7. Outi says:

    Vau, jutuista tekoihin tuon voin suhteen. Meillä käytetään Oivariinia edelleen, mutta ei tosiaan mitään Keijua, jota välillä ostin aina paketin jääkaappiin pilaantumaan. Kyllä minä sitä pikkuisen käytinkin, mutta totesin sitten, että pysyn koko perheen systeemissä mukana ja jopa lisäsin ainakin tuplaksi Oivariinin käytön.

Leave a Reply

See also: