Onko elämää ilman sydäntä?

Tänään on Pukeudu punaiseen päivä eli  Sydänliitto muistuttaa meitä siitä, että nainenkin voi sairastua sydäntautiin. Täytyy sanoa, että sain juuri ajankohtaisen muistutuksen siitä, että sydämestä on pidettävä huolta. Minähän olen aika avoimesti kertonut siitä, että olen vuoden aikana saanut laskettua oman verenpaineeni huolestuttavista lukemista erityisesti liikunnan lisäämisen ja painon putoamisen avulla kohtuullisen hyvälle tasolle. Liikunta on loistava lääke, mutta mitä tapahtuu, kun sen lopettaa.

Jos päästää stressin nousemaan, on pitkään liikkumatta ja muutenkin lopettaa työn oman hyvinvoinnin eteen, niin verenpaineet nousee takaisin taivaisiin. Voin kertoa, että olen elävä todiste siitä.

Kuukauden liikuntatauko, keuhkokuumeesta toipuminen ja hetkellinen järisyttävä työmäärä, mission impossible, pitävät huolen siitä, että johan kilahti verenpainemittari pitkästä aikaa ennätyslukemiin. Sydän on ainutkertainen, uskomattoman tärkeä osa meitä ja sen oireisiin on reagoitava heti, eikä hetken päästä. Siispä opettelen välinpitämättömyyttä tärkeinä pitämiini asioihin ja pyrin pitämään kiinni vähintään jokapäiväisistä kävelylenkeistä kunnes taas pääsen liikkumaan enemmän.

Minä en neuvo, mutta pyydän teiltä:

Jos verenpaine nousee korkealle, niin älä jää pitkäksi aikaa vaan miettimään, että tarttis varmaan tehdä jotakin. Mene lääkäriin, lähde liikkumaan ja ota kaikki keinot käyttöön, ettei hetkessä hujahda viikon sijaan kuukausi, toinen, puoli vuotta ja vuosi tai pidempään. Sydän ansaitsee huolenpidon heti.

Ja vaikka riskit iän myötä kasvaa, niin en minäkään aivan ikäloppu ole. Verenpaine tai muut sydänperäiset oireet voi tulla ihan kenelle tahansa, koska vaan. Varsinkin, jos elää repaleista elämää, stressaa, tupakoi ym. niin riskit kasvaa nuorellakin ihmisellä.

On ihan kiva, että julkkikset ja tavalliset ihmiset pukeutuu tänään punaiseen, niin minäkin tein, mutta kukaan muu ei tule pitämään huolta siitä minun tai sinun sydämestäsi. Se on tehtävä itse ja mitä ennemmin sen parempi.

Olen itse hirvittävän kiitollinen siitä, että silloin reilu vuosi sitten aloin rauhoittamaan elämää ja aloin syksyllä 2009 liikkumaan. Jos olisin tehnyt toisin, niin olisin nyt syönyt verenpainelääkkeitä jo yli vuoden ja kärsinyt sivuvaikutuksen jos toisenkin.

En minä pelkän verenpaineen takia saanut kaikkea aloitettua, mutta olipa rikka rokassa ja yksi niistä asioista, joihin elämänmuutoksella on ollut eniten vaikutusta.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Onko elämää ilman sydäntä?”

  1. Miia says:

    Ei ole elämää ilman sydäntä ei.. siitä on minua muistuttamassa ihan joka päivä oma isäni.. Mies, joka ei nyt ole mikään ikäloppu hänkään, vanhempaa kansaa edustaa kuitenkin, onhan hän paappakin jo viidelle lapsenlapselle.
    Hänellä on takanaan HYVIN epäterveelliset elämäntavat, jotka jatkuvat edelleen kaikesta huolimatta. Hän on tehnyt kuumeisena töitä, hän laittaa suuhunsa aivan mitä sattuu, eikä harrasta liikuntaa ollenkaan. Stressin taso neljän lapsen kanssa.. nooh.. juu nou..?

    34-vuotiaana ensimmäinen sydänkohtaus. Sydän pysähtyi.. kotona kaksi pientä lasta ja nuori vaimo, hänellä ikää vain 20 vuotta.

    Tästä eteenpäin sydänkohtauksia noin vuoden välein.. nykyään jo puolen vuoden välein. Viimeisin oikein paha kohtaus oli keväällä, sydän pysähtyneenä 8 minuuttia.

    Koko perheellä pelko omassa sydämessä mukana ihan joka päivä. Toivomme kovasti, että lapsenlapset ehtisivät sellaiseen ikään, että saisivat kantaa paappaansa muistoissaan. Itse toivoisin tuon lisäksi, että hän ehtisi vielä saattaa minut alttarille joku päivä.

    Isälle on annettu selkeät samat ohjeet jo 30 vuoden ajan. Terveellinen ruoka.. liikunta.. painonpudotus.. ne saattaisivat antaa hänelle paljon ikävuosia.
    Edelleen se mies kulkee lenkkimakkara toisessa kädessä ja puolentoista litran limsapullo toisessa kädessä iltaisin sänkyyn.. leivän päälle hän laittaa noin sentin kerroksen voita ja jotain lihahyytelöä, jota en itse uskaltaisi edes maistaa. Vihanneksiin hän ei koskisi vahingossakaan.

    Siinä on esimerkki, joka on saanut meidän lapset liikkeelle ja katsomaan mitä suuhun laitamme.

  2. Outi says:

    Oijoi. :( Se on uskomatonta, että terveys ei yleensä ole se elämänmuutoksen liikkeelle laittava syy. Ei se ollut minullakaan, vaikka monta vuotta tiesin, että niin on tehtävä. Siihen tarvittiin eräänlainen elämys ja vahva mielikuva, joka tuli vanhan hääpukuni kautta. Terveys on kaikkia hääpukuja ja pinnallisia asioita miljoona kertaa tärkeämpi asia, mutta liikkeelle laittajana se toimii yllättävän harvoin. Näin päättelen useista erilaisista keskusteluista, jotka koskevat isoja elämänmuutoksia.
    Onneksi huonokin esimerkki voi seuraavalle sukupolvelle antaa sysäyksen oikeaan suuntaan.

Leave a Reply

See also: