Oksennustauti, oi ihanuutta

Onko äidin elämän ihanin hetki se, kun lapsi herättää keskellä yötä, että on paha olo ja oksennus tuli jo lattialle? Minusta tuntuu, että se on niitä hetkiä, joissa äidillä menee robottivaihde päälle. Silloin sitä vaan toimii ja tekee kaiken ja valvoo yön ja hoitaa homman. Onneksi sentään tällä kertaa ei sänky lainehtinut, koska niistäkin tapauksista on kokemusta.

Oksennustauti ei takuulla ole kenestäkään ihanaa, mutta ei sitä juuri siinä vaiheessa pahemmin nenäänsä nyrpistele tai yököttele. Tärkeintä on saada lapsi hoidettua. Hiukan tässä hirvittää, että ei vaan itseensä iskisi. Ainut konsti on pestä käsiä, pestä käsiä, pestä käsiä ja yrittää hoitaa lasta niin, ettei pöpöt tarttuisi. On se joskus onnistunut…

En minä tällä kertaa sairastu. Päätin sen ehdottomasti juuri nyt. Illalla kun on tuplazumba eli Vähänkyrön ja Merikaarron zumbat. Joutuu kyllä ottamaan päiväunet, että illalla jaksaa. Valvotun yön jälkeen on aika zombimainen olo.

Väsyyneenä voi vaikka hihitellä, että zombi ja zumba kuulostaa vähän sukulaissanoilta. :D Juu, olen tosiaan päiväunien tarpeessa.

Onko oikeastaan olemassa mitään yhtä inhottavaa tautia kuin oksennustauti?

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Oksennustauti, oi ihanuutta”

  1. Tiia says:

    Oksennustauti on hirveintä mitä voi vaan olla. Mä olen kaiken lisäks emetofoobikko eli pelkään oksentamista varmaan enemmän kuin kuolemaa. Pelkästään tää postaus sai tärisemään!

    Muistan niin hyvin, kun oli vielä pieni ja heräs keskellä yötä siihen että sisko oksentaa ja kuuli ne äänet ja yh. Hyi, tuli yhtäkkiä kamalat traumat mieleen!

    Tsemppiä sinne! Ei todellakaan käy kateeksi. :/

  2. Outi says:

    Minä inhoan myös oksentamista ja vältän sitä aina viimeiseen asti – oli huonon olon syy mikä tahansa. ;)

Leave a Reply

See also: