Pelko pidättelee

Haitallinen pelko estää meitä osallistumasta koska pelkäämme esim. nolaavamme itsemme. Noin on Marko poiminut kirjasta, jota on lukemassa.

Tuo osui niin kohdalleen, koska en voi olla miettimättä uudestaan ja uudestaan sitä, miten paljon pelko estää meitä kokeilemasta uusia liikkumistapoja tai muuttamasta asioita. Entäs jos epäonnistun, entä jos retkahdan, entä jos näytän ihan hullulta, kun yritän ensimmäistä kertaa zumbaa,… Kuinka monta kertaa pelko vaikuttaa siihen mitä me tehdään? Se nakertaa itseluottamusta paljon tai vähän, mutta vaikuttaa silti.

Minä olen tehnyt aivan älyttömän paljon töitä päästäkseni monien liikkumiseen liittyvien kynnysten yli. Kuinka monta kertaa on jo tullut käytyä sama ajatusleikki läpi siitä, että miten muka minä voisin tuota ja tätä. Kuinka uskallan ensimmäistä kertaa kuntosalille tai miten voisin joskus uskaltautua kokeilemaan tankotanssia. Miten minä voisin kirjoittaa Kukalle ja kysyä, jos hän auttaisi minua oppimaan kahvakuulailua.

Miksi ihmeessä nolaamisen pelko tai mikä vaan pelko voi estää meitä niin paljon? Kyllähän siitä sitten alkaa yli pääsemään, kun tekee kovasti töitä, mutta sen työn pitää olla pitkäjänteistä. Minulle ainakin se on ollut askeleita yksi kerrallaan asiasta ja toisestakin yli.

Kaikkein suurin oma pelkoni on ehkä sittenkin liittynyt valokuviin, eikä johonkin liikuntaan mukaan lähtemiseen. Voi miten kova juttu oli ensimmäiset kuvat, joita tänne blogiin laitoin. Jouduin askelittain opettamaan itseäni ja vieläkin jokainen kuva, video tai muu, ne ovat sitä samaa opettamista.

Mutta vaikka pelkoja on meitä estämässä uusien asioiden kokemista ja tekemistä, niin voi että miten palkitsevaa on pelkojen ylittäminen!

Jään jatkamaan ajatusleikkiä…

Did you like this? Share it:

6 Responses to “Pelko pidättelee”

  1. Kukka says:

    Pelko on kiinnostava mekanismi, jotenkin ihanan inhimillinen ja kaikille tuttu. Mutta ilman pelkoa ei ole rohkeutta, siksi pidän siitä. :)

  2. Kukka says:

    Niin ja ihan mahtavaa, että kirjoitit mulle! :)

  3. Outi says:

    Ilman pelkoa ja epävarmuutta ei tosiaan voisi voittaa itseään. Ehkä elämä siis olisi liian tasapaksua, jos ei olisi mitään pelkoa. Harmi silti, että se estää liian usein toimimisen ja tekemisen varsinkin silloin, kun vaikkapa liikunnan aloittamiselle olisi eniten tarvetta. Onneksi blogeissakin on paljon esimerkkejä maratonin juoksemisesta ja vaikka mistä kokeiluista. Jos joku siihen pystyy, niin tottakai me muutkin voidaan onnistua!
    Ja ehdottomasti se oli viime kuukausien paras päähänpisto naputella viestiä sinulle. :)

  4. Eija says:

    Onnea kynnysten yli kiipeämisestä! Tatuoin aikanaan käteen Foboksen, joka on kreikkalaisessa mytologiassa pelon jumala. Itämaisen filosofian mukaan pelko on suurimpia kehityksen esteitä. Tästä meillä kaikilla varmaan on kokemusta ja siksi se on helppo uskoa. Voitettu pelko myös tuntuu pienemmältä kuin pelko, jota ei ole vielä kohdannut. :)

  5. Outi says:

    Fobos on aivan uusi tuttavuus, mutta tuo itämainen ajatus pelon olemisesta kehityksen suurin este on ehdottomasti helppo uskoa.

  6. Taina says:

    Paljon ajatuksia antava juttu. Mihin sitä pystyisikään jos ei aina pelkäisi epäonnistumista tms. tai murehtisi asioita niin paljon etukäteen?! Hienoa, että olet ylittänyt pelkosi niin useasti!

Leave a Reply

See also: