Kahvakuulan kahvan mankkaus (ja vähän hiontakin)

Kun lauantaina ostin magnesiumia ensimmäistä kertaa eläessäni, niin koitinpa sitten ensimmäistä kertaa myös mankata kahvakuulan kahvan. Todellakin tarkoitus on mankata myös se kahva, eikä vain kädet. No, ensimmäinen kerta ei saanut aikaan kuin toteamuksen, että eihän siihen kahvaan mitään tarttunut vaan kaikki varisi pois.

Tässä vaiheessa oli paras tunnustaa Kukalle, että minä en osaa. :) Tunnustaminen kannattaa, koska seuraavaksi sain neuvon siitä, että kahvaa pitää hiukan kostuttaa. Kun kostuttaa kädet, niin niillä sitten kostuttaa kahvan ja jos pinta on sopivan nihkeä, niin mankku tarttuu.

Jo siinä vaiheessa mietin, että jaahas, taitaa mennä kahvojen hionnat uusiksi, koska ne on hiottu vain hiukan ja sellaisena ovat toimineet aina sinne 6 minuutin yhtämittaiseen nostamiseen asti, mutta siinä sitten on raja ilman apuainetta. Vaan mitä suomalainen uskoo muuta kuin omaa kokeilua?

Siispä 12 ja 8 kg:n kuulien kahva hieman nihkeiksi ja hinkkaamaan mankkua kahvaan, että pääsisi harjoittelemaan. Juu, ei se niihin kunnolla tarttunut, vaikka jo paremmin tarttui kuin edellisellä yrittämisellä. Mutta sittenpä alkoi tarttumaan, kun otin myös 6 kg:n kuulan käsittelyyn, vaikka en sillä mitään nykyään teekään. Pienen punaisen kuulan kahvapinnasta on osittain lakkamainen maalipinta hiottu kokonaan pois ja se osa näytti, että toden totta, sitten homma toimii. Siihen mankku alkoi heti tarttua!

Että uusi kunnon hiontakierros kiitos. Tällaisena puoliksi mankattuna kuulat ei toimi ollenkaan vaan aika tavalla iskeytyi kiinni kämmeneen. Kuuden kilon kuula kyllä tuntui heilahtavan hyvin, mutta mitä minä nyt sillä tekisin. Itse asiassa isommat kuulat tuntuu käsissä niin pahalta, että jäi tämän illan kahvakuulailu ihan puolitiehen. Ellei nyt sitten saa puhuttua isäntää ympäri koneelliseen hiontaoperaatioon… Yrittäähän aina voi, ihan niin kuin yritän joka toinen päivä puhua häntä kahvakuulailemaan kanssani. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: