Kiitospäivä

Kuinka hassu sattuma, että kaapissa on kalkkunapaisti. :) Yhdysvalloissahan vietetään tänään kiitospäivää ja täytyy myöntää, että siitä tulee erityisesti mieleen kaikenlaiset elokuvien ja sarjojen kiitospäivän viettämiset eli kalkkuna ja aika paljon vähemmän kiitollisuus.

Mistä te olette tänään kiitollisia? Aamuajatuksissa, hässäkässä poikia kouluun laittaessa kiitollisuus on kaukana, mutta kun istahtaa ajattelemaan, niin sitä kiitollisuutta on paljon.

Perhe, koti, terveys, hyvä fyysinen olotila, rakas koira ja kissat, ystävät,… Niitä perus juttuja on tietysti monta, mutta juuri tänään olen kiitollinen siitä, että ajattelen mielummin kiitollisia kuin niitä päinvastaisia ajatuksia. Voisin varmaan keksiä riittävästi syitä heittäytyä murheen murjomaksi ja äkäiseksi, mutta ei siinä mitään järkeä olisi.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, että miten ketään hyödyttää ilkeily ja myrkyllisyys. Mitä hyvää siitä voi itselleen saada? No, myönnetään, että ne ajatukset lähtivät aika paljon liikkeelle niistä pahansuovista viesteistä, joita tänne blogiin on tullut muutamalta varsin nimettömänä pysyvältä henkilöltä ja joita olen osittain poistanut.

Minä en ole täydellinen, osaan olla laiska ja aikaansaamaton, en ole lähelläkään täydellistä zumba ohjaajaa tai minulla ei ole paras mahdollinen kunto. Minähän olen entinen sohvaperuna, joka ei liikkunut yhtään! Olen liikkumis mielessä heittänyt hukkaan suuren osan elämästäni, mutta minä olen nykyinen aktiiviliikkuja ja aina vaan matkalla kohti elämäni kuntoa. Olen kiitollinen siitä, että en ole täydellinen ja voin olla tällä matkalla ja nauttia siitä.

Olen todella kiitollinen siitä, miten olen jo muuttunut. Lisäksi olen onnellinen siitä, että muutos on zumban ja monen muun liikunnan avulla mahdollista hyvin monille. On mahtavaa, että zumba antaa meille luvan tanssia ja nauttia, jokainen omalla tavallamme ilman, että tarvitsee liikaa miettiä sitä miltä lantion pyörähdys näyttää. On kerta kaikkiaan upeaa, että zumba on jo joka niemessä, notkossa ja saarelmassa ja siis kaikkien ulottuvissa, eikä vain kaupunkien kuntosaleilla. Kahvakuulaakin voi heilauttaa missä vaan ja oli alku missä tahansa, hiihtoladulla tai lenkkipolulla, niin kuka tahansa meistä voi muuttaa elämänsä.

Kaunista ja liikuttavaa kiitospäivää joka ikiselle blogissa pyörähtäjälle!

Photobucket

(kuva on omia kuvaamiani)

edit: Olen myös kiitollinen kaikista viesteistä täällä blogissa ;) ja kaikista niistä blogeista, joista löytää samankaltaisia kokemuksia, ongelmia, haasteita, iloja ja ajatuksia. Blogiystävyys on omanlaistaan ja kerta kaikkiaan tsemppaavaa. :)

Did you like this? Share it:

7 Responses to “Kiitospäivä”

  1. Mua kanssa ärsyttää se, että jos kirjoitat liikunta-terveysblogia niin sinun pitäisi olla jotenkin täydellinen, repsahduksia ei sallita.
    Kaikki me kuitenkin ollaan vaan ihmisiä joilla on puutteensa ja heikot kohtansa.

    Minä olen tänään kiitollinen piristävästä pakkassäästä, ruuasta joka odottaa jääkaapissa tekijäänsä, aamupuntarin lukemasta, tulevasta lomasta, ihanista ihmisistä ympärilläni, blogeista ja bloggaajista, puhtaasta tukasta, illan jumpasta ja vaikka mistä. Elämä on ihanaa ja aina on helpompaa olla kiitollinen kuin tuittupää!

  2. Outi says:

    Ja täydellinen niin, että osaisi jo valmiiksi kaiken. Ei, ei, ei. Siitähän liikkumisen löytämisessä on kyse, että on löytöretkellä oppimassa joka päivä lisää ja liikkumisen aloittaminen ja siinä eteneminen on luvallista kaikille. :)
    Ihana pakkanen tosiaan. Vähän meinasi nenä tipahtaa tuulessa, mutta muuten tosi ihanan raikasta. :D

  3. Tiia says:

    Mulla meni kans treeniblogatessa (siis jos pelkästään treeneistä kirjottelee) hermot siihen että ihmiset olettaa mun olevan joku kone, joka ei koskaan väsy ja joka osaa kaiken. Että mulla ei olis mitään rajoja, vaikka eihän se tietenkään niin mene. :D Ja olis tylsää jos ei joskus olis niitä huonojakin kausia tai hetkiä, jolloin tuntee olevansa heikko tai ei niin hyvä, koska ei se vaan olis yhtään kivaa! Eli oon samaa mieltä että ei täydellisyys ole hyvä juttu. :D

    Kiitollisuudesta oon huomannut sen itseni kohdalla että liian helposti pitää kaikkea itsestäänselvyytenä. Tai tavallaan jos ei joskus käy jotain tosi pahaa tai jotain, mikä oikeasti pistää pelkäämään menetystä tms, on vaikeaa olla niin kiitollinen kuin pitäisi olla. Vaikka tavallaan koko ajan yrittää ajatella että miten paljon onkaan itsellä elämässä ja miten kiitollinen pitää olla, ei sitä silti vaan kykene ajattelemaan aina niin. Sitten yhtäkkiä, kun tapahtuukin jotain mikä heilauttaa sitä normaalia turvaa ja onnea, se kiitollisuustasokin nousee ihan älyttömästi tai noin mulle ainakin on aina käynyt. Pitäis vaan opetella jotenkin arvostamaan vieläkin enemmän kaikkea mitä mulla jo on. Ehkä se tulee jotenkin iän kanssa, koska en mä vielä pari vuotta sitten ikinä tämmösiä miettinyt. :D

  4. Outi says:

    Tuosta, kun sanoit, että kun joku asia heilauttaa normaalia, niin tuli mieleeni aivan erityinen kiitollisuuden aihe, joka jo alkoi hävitä mielestä.
    Olen kiitollinen LÄMPIMÄSTÄ VEDESTÄ eli siitä juuri, mitä hanasta saa automaattisesti. Eipä ollut häävi viikko se viikko, jonka joutui selviämään ilman lämminvesivaraajaa.

  5. Katja says:

    Kai noiden myrkyllisten ihmisten on vaikea suhtautua siihen, että joku voi hyväksyä oman vajavaisuutensa ja pyrkiä sitä kautta parempaan. Se on vääränlaista kateutta. Pidä pää pystyssä!
    Musta on aina ollut hauska lukea tätä blogia, koska suhtaudut asioihin rehellisen myönteisesti. Kiitos sinulle siitä!

    Tällä haavaa olen kiitollinen siitä, että tiskikone toimii taas. Tänään on edessä keilailta työkavereiden kanssa, ja ihana lastenhoitajani oikein yllyttää minua menemään sinne :-)

  6. Takaisin Minuksi says:

    Hei, sä olet loistava! Löydän iloa ja innoitusta blogistasi jatkuvasti. Luulenpa, että eniten eksyksissä ovat ne, jotka luulevat, että homma on valmis ja hallinnassa – onpa sitten kyse painonhallinnasta tai liikunnasta. Kehittymistä löytyy aina, jos ei sitten muuta niin henkistä! :)

    Muuta jenkkien kiitospäivän perinteistä en tänne haikaile, mutta juurikin siinä olisi opittavaa, että hetkeksi pysähtyisimme ja miettisimme, mistä kaikesta tänään voin olla kiitollinen!

    Minä olen tänään kiitollinen siitä, että pääsin eroon aamun ahdistavasta fiiliksestä sekä siitä, että aamuinen hurja palapeli loksahti kohdalleen ja jokaiselle siinä osallisena olleelle löytyi juuri oikea kohta. Olen kiitollinen siitä, että eilen vietin hyvin ansaitun lepopäivän ja tänään saan mennä taas salille. Kiitollisuutta herättää perhe, ihanat ystävät, aamun vaakatulos, koko tämän vuoden kehitys, johon on sisältynyt todella paljon uuden oppimista ennen kaikkea itsestäni. Kiitollisuuteen todella on aihetta ja listasta jää varmasti monta asiaa puuttumaankin. Kiitollinen olen myös tämän blogimaailman tuesta tämän vuoden aikana! <3

  7. Outi says:

    Katja, tiskikone tosiaan on jotain mistä on syytä olla kiitollinen. Huh, jos joutuisi kaiken pesemään käsin. Keilailuilta kuulostaa mahdottoman hauskalta. Täytyy koittaa tämä oma miesväki taas houkutella siihen puuhaan. :)
    TM, juuri tuota kiitollisuuspuolta minäkin oikeasti ihastelen. Miten usein se jääkään unohduksiin, että mistä kaikesta kiitollisuutta löytää…

Leave a Reply

See also: