Lenkillä juoksumatolla

NYT minä otan aikaa ja kerron miten mahtavan lenkin juoksin eilen. :) Olen jo pelkkänä hymynä, kun ajattelenkin asiaa. :)

Olin hieman tai sanotaan sopivan suivaantuneessa ja sisuuntuneessa olotilassa, koska aamulla töihin ehtiessäni sain soiton kotoa, että täällä on pienempi poika maha kipeänä. Koska isompi oli jo viikonloppuna aloittanut sairastamisen, niin sehän oli selvä peli, että suunta oli pian kotia kohti. No, mahatauti on rattoisaa ja työasioissakin oli “rattoisaa” jos toista tehtävänä, joten illan koittaessa hinguin liikkumaan. Taidan paljastaa lopputuloksen ennen kuin edes jatkan kertomusta.

Päätin etukäteen, että tänään askelia kertyy ennätysmäärä. Tähän astihan olen juossut tai siis hölkännyt maksimissaan 30 minuuttia ja paljon paljon sellaisia 10-15 minuutin juoksenteluja ennen ja jälkeen kahvakuulaharjoitusten. Nyt oli ihan muut suunnitelmat.

Aloin valmistautua koitokseen ja jalkaan laitoin Karhun juoksukengät, enkä niitä sisäliikuntakenkiä, joilla olen tähän asti matolla juossut. Laitoin samaisen uusimman zumba levyn soimaan, mikä kahvakuulavideonkin taustalla soi. Käytän ajan hyödyksi samalla niin, että kappaleet jää selkäytimeen.

Lähdin kävellen 5,0 km/h ja matto ihan tasaisella ensimmäisen kappaleen ajan. Reilun 3 minuutin jälkeen alkoi hieman vauhdikkaampi kappale ja nostin kulman 3 asteeseen ja vauhdin 5,5 km/h. Seitsemästä minuutista eteenpäin jatkoin tasaisella juosten ja vauhtia oli vaihtelevasti yli 6 km/h, ehkä keskimäärin 6,4 km/h. Juoksu oli jotenkin tosi takkuisen tuntuista. Oli vähän hölmö olo jaloissa ja siellä ja täällä, mutta ajattelin, että ei tässä niin helpolla hellitetä. Niinpä 20 minuutin kohdalla pysäytin maton hetkeksi ja juoksin hakemaan unohtuneen vesipullon ja aloitin uudestaan alusta samoilla zumba musiikeilla ja vauhdeilla kuin alussa. Ajattelin, että eikö ne jalat siitä ala toimimaan. Mietin vielä niinkin, että voin vaikka toistaa samanlaista 20 minuutin pätkää kävelyineen, jos siltä tuntuu. Vaan eipäs tuntunut!

Juoksu, tai hölkkäähän tuo vauhti näin lyhyellekin ihmiselle on, alkoi maistua askel askeleelta paremmalle. Välillä kyllä hieman pakaraan tuntui ja kuuma oli tehokkaasti, mutta mukavan musiikin mukana matka vaan taittui. :)

Tasan 49 minuutin kohdalla totesin, että nyt voisi vähän pistää vauhtia. Juoksin sitten 7 km/h siihen asti, että alkoi levyn viimeinen ja rauhallinen kappale. Hiljensin siis kävelyyn ja loppujen lopuksi tuli taitettua matkaa 5,45 km. Aikaa kului 55,56 minuuttia. Olisi tehnyt mieli jatkaakin, mutta ajattelin, että tämä on jo melkoinen saavutus ja jätän varaa seuraavalle ennätykselle.

Jestas, siis yli 5 kilometria! Ja vaikka oikean jalan pohkeen alaosa loppujen lopuksi tuntui tosi kireältä matolta lähtiessä, niin sekään ei ole vaivannut, koska ymmärsin venytellä illalla oikein kunnolla. Nyt joutuu taputtamaan itseään selkään ja sanomaan “hyvä minä”. Ilman venyttelyä tämä päivä olisi ollut hyvin erilainen, eikä takuulla miellyttävämpään suuntaan.

Nyt jos koskaan tuntuu siltä, että 10 km juoksutapahtumat ei kesällä ole mikään ongelma ja ehkä toden totta joku 20 km voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Onpa melkoisen hymyilyttävä juttu. Kesä on vielä kaukana, mutta ei kuitenkaan niin kaukana, etteikö voisi jo kuvitella itseään juoksemaan lämpimässä kesäillassa koiran kanssa ja myös siellä jossain juoksutapahtumassa.

Täytyy myöntää, että näistä juoksuhetkistä on alkanut nauttia aika tavalla. Viikonloppuna erityinen nautinto oli katsella 18 asteen pakkasta ikkunan ulkopuolella, kun sisällä riitti lämmintä. Ja jos ei viitsi sivulleen vilkuilla, niin juoksumaton ohjauspaneelin yli näkyy televisio ihan mainiosti.

Hmm. Pitäisiköhän lähiaikoina ottaa joku True Blood maratoni juoksumatolta käsin. Siinä voisi aika kulua todella hyvin. :D

Did you like this? Share it:

6 Responses to “Lenkillä juoksumatolla”

  1. Katja says:

    Hyvä, hyvä!
    Olen ihan varma, että jo se viime syksyn juoksutapahtuma olisi mennyt hienosti, jos et olisi sairastunut. Puolikas taittuu ensi kesänä varmasti!

  2. Outi says:

    Vaikka matolla juoksu on erilaista kuin pitkin poikin kesämaisemaa, niin kyllä se tosi hyvin totuttaa jalat taas juoksuaskeliin. :)

  3. Mari J. says:

    Hei, jo pidemmän aikaa olen aina silloin tällöin seurannut blogiasi ja paljon tällää kyllä tapahtuu =) Kiitos blogista, tätä on ollut mukava lukea.

    Kannattaa muuten kiinnittää huomiota askellukseen, jos pohkeen alaosa tahtoo kipeytyä. Luultavasti sieltä löytyy siihen syy.

    Kyllä 10 tai 20km matkana yleensä tulee taittumaan helposti, kun ei niin kiinnitä huomiota siihen aikaan. Oletko ajatellut kokeilla Cooperin-testiä, nyt kun sen helposti matolla voisi toteuttaa? Muistaakseni aikaisemmin olet sen toteuttamista täällä pohtinut.

    Kannattaisi (siis mun mielestä) yrittää hieman nostaa tuota juoksunopeutta. Nyt se on aika kevyttä vielä. Yritä pitää vaikka 20 minuuttia nopeutetan 8-9km/h silloinkin sen pitäisi vielä olla kevyttä. Seuraavaksi nosta 10-12km/h ja yritä juosta se 20 minuuttia. Voit aloittaa rauhallisella kävelyllä 5-10 minuuttia, siitä kevyttä hölkkää tuolla sun nyky vauhdilla 10-15 minuuttia ja loppu 20 minuuttia sitten joko tuolla 8-9km/h tai 10-15km/h.

    Mutta suosittelen todella tuon Cooperin-testin suorittamista =) Sen jälkeen tulee väistämättä hinku päästä rikkomaan oma ennätys kerta toisensa jälkeen.

  4. Outi says:

    Pohkeen alaosa kipeytyi keväälläkin alun harjoituksissa, mutta jäi hyvin pois, kun vaan askelia kertyi. Nyt on aivan selvästi jaloille kova juttu alkaa hölkkäämään, vaikka zumbatunteja onkin reippaasti takana. Zumba vaan on niin tosi erilaista ja se vedetään kovilla sykkeillä. :)
    Ehdottomasti on Cooperin testi mielessä! Siinä tosin ei tule kummoista tulosta ensimmäisellä kerralla. :D

  5. Ammi says:

    Vuosi sitten kun juoksin enemmänkin, niin en koskaan uskaltanut laittaa mattoon tuommoisia nopeuksia joita Mari J tuossa ylempänä ehdottaa. Hui kauhea! 10 km/h taisi olla ennätys mitä uskalsin pistellä menemään. Olin aivan varma, että jos lisään vielä vauhtia, niin käy kuin Aku Ankalle (en tiedä onko hän ikinä juossut matolla, mutta voisin kuvitella miten hänelle siellä kävisi… ;) )

  6. Outi says:

    Minä olen tosi hidas juoksija tai siis hölkkääjä. Se on silti aika huikea juttu, että pystyn pitämään sitä tasaista vauhtia jo kilometrejä kerrallaan. :)
    Minullehan tuo juokseminen on joka tapauksessa ihan tarkoituksella sellaista peruskuntoharjoittelua. Sille on selvästi tilausta ja sanoisin, että tämän vuoden puolen juoksumattoharjoittelu näkyy jo nyt vaikka zumba tunnilla. Peruskunto kun nousee, niin sitten jaksaa vetää sitä kovempaakin tahtia todella riemulla.
    Minä siis nimimerkillä juoksutapahtumassa_takuulla_kaikkein_hitain. :D
    Mutta cooperin testaan kyllä pian!

Leave a Reply

See also: