Se on se tekniikka

Eilen tein todella epäonnistuneen kahvakuulatreenin. Kaikki meni aivan plörinäksi! :D Ja minkä takia? No sen takia, kun yritin muuttaa tekniikassani joitakin asioita liian monta asiaa yhtä aikaa ja vielä oikeastaan tietämättä, että miten ja mitä tekisin. Yritin nousta varpailleni, olla niiaamatta, hengittää tempauksessa (muistin jossain 2 minuutin kohdalla), suoristaa jalat myöhemmin ja mitä kaikkea mahdollista olikaan mielessä. LIIKAA oli mielessä.

Ensimmäistä kertaa olin heittää 12 kg parkettiin isoksi lommoksi. Siinä parketissa ei muuten ole vielä yhtään kahvakuulayhteensopivaa koloa, vaikka se on vakio treenauspaikkani ja väännän harjoituksissa aina minuutit loppuun asti (eilistä ei lasketa).

Mutta siinä se juju onkin, minua koukuttaa kahvakuulan nostamisessa juuri se tekniikka. Se ei ole liian helppoa ja vaikka pystyy tekemään jotain liiketta vaikka kuinka monta minuuttia, niin sen tekniikan avulla nostoja alkaa tulla enemmän, kevyemmin, paremmin, pidemmälle, nopeammin,… ihan mitä vaan adjektiiveja voisi laittaa peräkkäin. :)

Tosiasia on, että pystyn jo työntämään hyvin kasassa pysyvällä tekniikalla niin 16 kuin 12 kg:llakin ja minusta tuntuu, että vuoden loppuun mennessä 16 kg nousee koko sen 10 minuuttia. Tempauskin on helppoa kauraa 12 kg:lla 6 minuuttia ja varmaan menee jo sen 10 minuuttia jos niin päätän. Saatan jopa olla vuoden loppuun arvioissani vaatimaton… Siis kunhan en ala muuttamaan kuin enintään yhtä asiaa kerralla.

Vaatii paljon pitkää pinnaa, että maltaa kiiruhtaa hitaasti, mutta hitsi vieköön se on mahtavaa. Jopa eilinen lisää hinkua seuraavaan kertaan.

Löysin Maanantaisotureista muuten melkein itseni, jos heittäydyn oikein positiiviseksi. ;)

Kahvakuula on paljastava väline: harjoittelu sillä edellyttää ja kehittää koordinaatiota ja kehonhallintaa. On aina yllätys, kuka ottaa haltuunsa välineen nopeasti. Se ei välttämättä ole se, joka on kireimmässä kunnossa. Vahvin, lihaksikkain, tai ruskettunein. Usein parhaiten oppii se takarivin hieman pyöreä rouva, joka on teinivuosinaan harrastanut voimistelua tai tanssia.

Melkoista tekstiä! Että kaikki zumbaan myöhemmälläkin iällä uskaltautuneet kokeilemaan tätä myös.

Did you like this? Share it:

3 Responses to “Se on se tekniikka”

  1. ansku says:

    Heips, tänään saatiin parin rouvan kanssa kahvakuulaopastusta meidän liikuntapäälliköltä. 7 eri liikettä ja olipas se mukavaa. Nostoja, kauppakasseja, jalkovälissä kahvan heiluttelua ja käden vaihtoja, jalkojen ympäri liikuttelua, vatsajutskia ja pään ympäri liikuttelua. Ja arvaapas mitä, minä punkeroin tapaus olen kuin tuo takarivin pyöreä rouva, osasin heti ottaa kuulan rytmiin toisin kuin nämä hoikkikset. On siis tanssimisesta hyötyä myös näköjään tässä, oli ilo lukea tuo lause ettei se aina timmein ole tässäkään lajissa ihan paras. Tosin, enhän minä tällä kokemuksella ole vielä kahvakuulailun mestari mutta olenpahan jäljillä. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta tein vaan 4kg kuulalla, käsivoimani ei ole hyvät ja en halunnut heti alkuun niskoja kipeäksi. Paljon toistoja ja tuntuu kyllä lihaksissa. Sorry, tämä “romaani”.

  2. Katja says:

    Kyllä se siitä taas :-)

    Muhunkin vetosi kovasti juuri tuo sama Maanantaisoturien kohta…

  3. Outi says:

    Vai vielä Sorry. :D Ei kun romaaneja tottakai kiitos!
    Ja tuo poiminta saattaa olla Maanantaisotureista se kaikkein paras kohta.

Leave a Reply

See also: