Tempauskriisi ja sokerihiiri

Otsikko kertoo kaiken. Olen tuskaillut tämänkin viikon tempauksen tekniikan kanssa. Piste. Ei kun pitää vielä jatkaa, että olen tuskaillut myös sisäisen sokerihumalaisuuteen pyrkivän hingun kanssa. Toinen piste.

Tempauskriisi alka olla jo niin suurissa mittasuhteissa, että se vaikuttaa kaikkeen. :D No ehkä se nyt ei aivan niin vakavaa ole, mutta kriisistä kyllä. Minä pidän tempauksesta melkein yhtä paljon kuin OAJ:sta eli yhden käden työnnöistä, mutta jostain syystä jossain vaiheessa jalat lopetti yhteistyönsä. Tempauksessakin jalkojen pitää suoristua viimeisenä, mutta minun jalkani nyt vaan eivät halua toimia niin. Ja jos toimivat, niin se on niin väkinäistä, että ihan sisuskaluihinkin sattuu.

Niin ne sisuskalut. Huokaus. Jostain syystä jokainen soluni huutaa tällä hetkellä sokeria. Eihän niinkään voisi olla, mutta on vaan! Ja kun elimistö haluaa sokeria ja aina välillä (juuri nyt joka päivä) lankean, niin koko makuaisti on virittynyt ihan väärin. Jos syö sokeria = karkkia, niin muulloin makealta maistuvat hyvät jutut menettävät hyvän makunsa. Kamala kierre, joka on vaan katkaistava, mutta onpa katkaisuhoitohetki juuri pääsiäisen kynnyksellä. Niinpä niin, kun pääsiäisenä pitäisi olla karkkijemmoja riittävästi trullien saapumista varten. Pohjanmaallahan trullit tulevat oikeaan aikaan eli vasta tulevana viikonloppuna. ;)

Minusta tuntuu, että tempauskriisi ja sokerihiiri kuuluvat yhteen. Ainakin olen sitonut ne nyt mielessäni niin tiukaksi mytyksi, että ehkä jos kun toinen selkiää, niin sen voimalla selviän toisestakin.

Kaikenlaista sitä itselleen selittää. :D

Mutta ihan toiseen asiaan ja pääsiäisestä vappuun. Eikös aivan selvästi kahvakuulat ole kuin vappupalloja? Siis niissähän on iloisemmat värit kuin nykyisissä ilmapalloissa. Olen kehittelemässä pientä vappuideaa ja siksi mietin, että eikö kahvakuulat voisikin yhdeksi päiväksi nimetä oikein vappupalloiksi?

Did you like this? Share it:

9 Responses to “Tempauskriisi ja sokerihiiri”

  1. Naina says:

    Tsemppiä vieroitukseen! Tuo sokeri on kuin heroiini. Sen kanssa ei voi olla viihdekäyttäjä. Lähtee heti lapasesta ja mitä enemmän sokeria vetää, sitä enemmän ruoto huutaa lisää.

    Perkeleen työtä, sanon minä :D

  2. Outi says:

    Ytimekkäästi sanottu! :D
    Mutta joo, siis tosiaan se, että sokerin käyttö lähtee lapasesta on totaalinen tosi. Minä en ainakaan kestä sitä, jos kotona on liikaa sokerillista kaapeissa. Niin kauan kun sitä ei ole, niin elämä on paljon helpompaa.

  3. Tiia says:

    Sokerikriisi on täälläkin. :D Mä kestin niin hyvin taas yli viikon ilman karkkia (mulle pitkä aika!) ja enköhän tietenkin sortunut, kun töissä oli niin kamalaa. Sitten se jäi päälle ja nyt on niin vaikeaa katkaista sitä, kun miettii koko ajan jotain pääsiäismunia. :D

  4. mitzy says:

    Mulla hävisi sokerinmussuttamisen tarve, kun rupesin huolehtimaan säännöllisestä syömisestä ja siitä, että ruuassa on riittävästi protskua ja rasvaa. Nykyään voin syödä kahvin kanssa pari suklaapalaa, ja loppulevy jää jemmaan ja saattaa jopa unohtua pariksi viikoksi kaappiin. Mutta kyllä jatkuvasti esillä olevat herkut vaikuttavat haitallisesti, joulunaikaan tuli naposteltua nameja, vaikkei niitä edes tehnyt mieli. Jännityksellä odotan, miten käy pääsiäisenä…

  5. Outi says:

    Minulla meni “vähän” systeemit sekaisin, kun jäin kotiin pariksi viikoksi lomailemaan. Mikähän siinä onkin, mutta töissä käydessä on paljon helpompi pysyä ruodussa.
    Niin ja pääsiäisen jälkeen tulee vappu ja vasta sen jälkeen siirryn taas normaali rytmiin. :)

  6. Katja says:

    Mä teen töitä enimmäkseen kotona, joten karkkipussi kaapissa on todellinen vihollinen! Välillä menee pitkiä aikoja niin, ettei sokeria edes kaipaa, mutta silloin pitää liikkua ja syödä säännöllisesti. Heti kun liikkuminen jää vähiin, syömiset tahtoo mennä rempalleen ja sitten astuu sokerikin kuvioihin >:-(
    Juuri nyt sokerin syöminen on lähtenyt totaalisesti rasasta. Pitää vain yrittää syödä kunnolla niin kuin mitzy sanoi, kyllä se siitä sitten taas…

  7. Ammi says:

    Yksi sokerihiiri ilmoittautuu täältäkin! Ja pääsääntöisesti en edes yritä rajoittaa, varmaan pitäis :/

  8. Outi says:

    On se vaan helpottavaa tietää, että meitä on monta samassa veneessä. :)
    Vaikka tottakai sitä toivoisi, että sokerihiirikohtaukset ei iskisi kenellekään!

  9. [...] vähän aikaa sitten tuskailin sitä, että sokeri maistuu ja sokerihiiri on ottanut vallan. Nyt se sokerihiiri on vaiennettu. Jännä miten sokerinhimo saa [...]

Leave a Reply

See also: