Kukkaistyttöjen kuulahetki

Olipa hieno ilta. Ehdottomasti kannatti junailla ja bussiseikkailla itsensä Lauttasaaren rantaan hakemaan uutta roihua kahvakuulakipinään. :) Minä olen pari viikkoa tuskaillut tempaustekniikan kanssa ja siinä ajassa on tosiaan sattunut ja tapahtunut. Pahimmillaan ajattelin, että katkaisen vielä käteni, kun tein ihan mitä sattuu tempauksen nimissä. Jalat tönkköinä ja käsi teki mitä sattuu ja kisakuula tärähti ja ja ja. Ei sellaisella sekotekniikalla pysty tempaamaan tavallisia minuutteja, eikä se ole turvallista. Eilen sitten vein tekniikkani sinne Lauttasaareen ja tekniikka säikähti siitä aika mainiosti kohdalleen. :D

Ehkä viimeinen asia, mitä ennen eilistä iltaa olisin odottanut oli se, että Kukka kirjoitti blogissaan, että tempaukseni sujui sulavasti. Vielä edellisenä iltana olin takuu varma, että se olisi yhtä sulavaa kuin mielikuva Paavo Lipposesta repäisemässä  “sulavasti” kahvakuulatempauksen isolla kuulalla ihan vaan näyttääkseen, että mikä vaan onnistuu ilman sen kummempaa tekniikan tarvetta. (en tiedä harrastaako Paavo Lipponen kahvakuulailua, joten tämä oli vaan sellainen mielikuva, mikä nyt rysähti mieleen)

Meitä oli neljä Kukkaistyttöä paikalla ja sitten annettiin kahvakuulien viuhua. Eveliina jo vähän muisteli, että mitä me siellä tehtiin, mitä me siellä tehtiin, mutta toisaalta tuossa listassa ei ole ihan kaikki. Viimeisen sarjan kukin teki mitä tahtoi (tai minä tulkitsin sen niin) ja koska minulla on kisakuulaongelmista ehkä viimeisin näkyvä/häiritsevä LC:ssä, niin nautiskelin lopun OAJ:lla. Lisäksi tuli testailtua ja tunnusteltua pitkin iltaa asioita, mitkä mielessä pyöri.

Se mikä parasta, eilen oli hyvä kysyä livenä niitä pieniä kysymyksiä, joilla on suuri merkitys. Minä totesin, että olen itselleni hyvinkin kriittinen. Ehkä super kriittinen? Toisaalta siitä sitten on se hyvä puoli, että tekniikka menee väkisin eteenpäin. En halua, että joku asia tuntuu pahalta. Vielä on yksi pahalta tuntuva asia jäljellä eli jos tempauksen yläasennossa oikealla kädellä kuula asettuukin jo aika mainiosti, niin vasemmalla se lipsuu sen verran enemmän vikaan, että tunnen sen ranteessani.

Taisin eilen tunnustaakin, että yksi häiritsevimmistä jutuista kisakuulalla aloittaessa oli se, kun tuntui, ettei kisakuula luontevasti mahtunut heilahtamaan jalkojen väliin. Minä olen pätkä mikä pätkä ja mittasuhdeasiat on ongelmia juuri siinä mielessä, että sitä mittaa ei vaan ole. Toisaalta oli hyvä kuulla, että esim. räkki näyttää hyvältä, eikä siitä tule sellaista fiilistä, että kuula olisi vain olkapäällä tms.

Hei tähän väliin tulee tyylinäyte Kukan tapaan.

Helppoa kuin heinänteko, kun sen osaa.

Mankkua kun noissakin kuvissa on väkisinkin näkyvissä, niin siitä täytyy todeta, että siinä olen ihan uuno. Tai siis en vaan osaa toimia kunnolla mankatulla kahvalla. OAJ sillä kulkee hyvin, no problem, mutta jo LC:ssä meinasi kämmen pyörähtää mankatun kahvan mukana. Tekniikkakysymys! Minulla ei ole kämmenen aukeamisongelmaa, kun olen saanut tempaustekniikan sellaiseksi, että vähän tietysti kovettumaa tulee, mutta ei pahasti. Sekin vaati opettelua ja oivaltamista, että ei missään nimessä puristanut kahvaa jne. Mankun kanssa pitäisi myös varmaan saada tekniikka sellaiseksi, että se toimisi mankun kanssa. …pohtii ääneen…

Olipa todella loistava naiset nähdä teitä! Toivottavasti pian kisoissa tavataan ja ehkä joskus yhteistreeneissäkin, vaikka minulle niitä mahdollisuuksia taitaa tulla aika vähän. Tämänkertainen oli täydellisesti hyväksikäytetty tilaisuus. Olenpa todella onnellinen, että tulin. :)

Meille ei muuten käy ikinä mitään tällaista. ;)

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Kukkaistyttöjen kuulahetki”

  1. Kukka says:

    Outi, oli mahtavaa kun tulit! Ensi kerralla joku pidempi sessio .. jos vaikka siellä mun uudessa asunnossa ehtisi viettää iltaa pidempään. :)

    Sun tempaus lähtee varmasti (taas) kulkemaan, kunhan totut uuteen kuulaan. Kannatti kuljettaa se tekniikka Helsinkiin saakka, kuten sanoit!

  2. Outi says:

    Tekniikka on siitä hyvä, että oli se hyvä tai huono, niin aina kulkee mukana. :) Ja voi vaan parantua eilisen tapaisissa hetkissä!
    Tuun ehdottomasti toistekin, kunhan vaan tilaisuus sattuu kohdalle.

Leave a Reply

See also: