Sokerihiiri nujerrettu ja juoksukengät sisäänajettu

Minähän vähän aikaa sitten tuskailin sitä, että sokeri maistuu ja sokerihiiri on ottanut vallan. Nyt se sokerihiiri on vaiennettu. Jännä miten sokerinhimo saa tuntemaan, että koko ajan pitäisi saada jotain suuhunsa. Lisäksi ne normaalit herkut menettää herkullisuutensa, koska niissä ei niin sokeria olekaan. Melkoinen kierretilanne.

Mutta ei sen sokerihiiren nujerrukseen kovin kummia konsteja tarvita. Minun lääkkeeni on, että kotiin hommataan himottavia luvallisia herkkuja. Raikasta kurkkua, tomaattia, smoothieaineksia ja ne pahat herkut pois. Resepti on lähes nolottavan yksinkertainen!

Niin ja erilaiset kivennäisvedet kuului myös mukaan tällä viikolla, koska muistuttelin itseni juomaan riittävästi. Kyllä aurinkoisina päivinä nestettä kuluu ja sekin voi huijata luulemaan, että pitäisi syödä jotain.

Minä en kiellä ensimmäisessä askeleessa itseltäni missään nimessä ruisleipää tai tällä kertaa näkkäriä. Hitsi miten hyvää pieni pyöreä onkaan pitkästä aikaa ja kaikkein parasta se on kinkun, kurkun ja tomaatin kanssa. :)

Nyt ei siis enää tee mieli mitään luvatonta. Onpa mahtava tunne. Sitä paitsi liika sokerin syöminen vie hirvittävästi voimia. Ihan konkreettisesti kahvakuulat ja askeleet painaa paljon enemmän sokeripitoisena päivänä kuin sokerittomampana päivänä. Ja varsinkin liikkeellelähtö on silloin vähemmän nautinto.

Liikkeelle lähdöstä on pakko kertoa, että takana on jo ensimmäinen 3 km hölkättynä Asicsilla. :) Keskiviikkona otin asiakseni saatella poika kouluun polkupyörän sijaan jalan. Siispä kävelin ja hölkkäsin vuoron perään aamulla 3 km ja illalla kävin melkein saman lenkin uudestaan ja annoin itselleni luvan hölkätä hitaasti koko matkan. Oli aivan mahtavaa!  Koirallekin se oli vähän opettelua ja kyllä me pari kertaa pysähdyttiin asioille, mutta loppumatkasta minä olin jo täysin totuttautunut tasaisen rauhalliseen tahtiin ja koirakin muisti miten mennään.

Ja mikä parasta. Kengät ei enää paina yhtään. :) Olen kyllä pitänyt uusia juoksukenkiä jalassa pyöräillessäkin.

Hiljalleen pidennän matkoja, mutta omalla tahdillani. Viikonloppuna kyllä aion juosta tai siis hölkätä 5 tai 7 km putkeen, koska tiedän jo, että se onnistuu varmasti. Vaikka juoksuaskelia ei vielä niin hirmuisesti ole takana, niin kaikki muu liikunta on antanut aika mainion pohjan pinkaista (raaaauuuuhallisesti) eteenpäin.

edit: Tänään on muuten viimeinen varsinainen vapaapäivä. Maanantaina odottaa uusi työpaikka! :)

Did you like this? Share it:

5 Responses to “Sokerihiiri nujerrettu ja juoksukengät sisäänajettu”

  1. Katja says:

    Olipa mukavia kuulumisia ja hienot lenkkarit!
    Sokerihiiri on kyllä siitä kumma kaveri, että joskus sitä ei meinaa saada kuriin millään ja toisinaan se tosiaan talttuu nolostuttavan helpoilla konsteilla :-)

    Hyvää vappua ja onnea uuteen työpaikkaan!

  2. pia says:

    oletko huomannut, että sokerihiiri iskee silloin, kun on väsynyt? Rankan talven jälkeen huomaan itse olevani aivan rättiväsynyt niin fyysisesti kuin psyykkisesti, ja makeanhimo on ollut ihan hirveä. Ja sitten ketjureaktiona vatsa ihan ilmapallona ja muutenkin sekaisin. Muutama lepopäivä vielä ja sitten tsemppaamaan ennen pyöräilyhaasteen alkua.

  3. Outi says:

    Ihan totta, kyllä minullakin se iskee helpoiten väsyneenä ja toisaalta silloin, jos elämä jotenkin keikahtaa normaalilta uomaltaan. Ja juu, olin muuten kauhea ilmapallo hetken aikaa! Onneksi tilanteet tasoittui. :)
    Katja ja kaikki muutkin, hyvää vappua!

  4. Neiti X says:

    Hei, me taidetaan juoksennella samoissa tossuissa! :D

  5. Outi says:

    Ne on hyvät kengät, hyvin juoksuttaa. :)

Leave a Reply

See also: