Eilen kun rauta nousi

Ihana lihaskipu on vallalla tänään, mutta mahtavaa, että eilisestä jäi jotain tuntumaan. Kipu tässä tapauksessa on toivottavaa, suotavaa ja lähes kaunista. :D

Starttasin aamulla muka hyvissä ajoin kohti Haapajärveä, mutta niinpä vaan aika meni aika tiukille, kun navigaattori ohjasi pidemmän kautta. Nooh, kaasujalka ehkä toimi tehokkaammin kuin tavallisesti ja ohittelu oli helppoa ja tiukka aikataulu pisti adrenaliinin sopivasti virtaamaan. Olin perillä kai 11.20 eli muut oli jo puntaroitu, mutta pääsinpä minäkin puntariin. Se puntarointi on muuten äärettömän kamala asia, kun edellisenä iltana yritti syödä tehokkaasti ja aamulla veteli tupla annoksen kaurapuuroa jne. Huh. Ehkä päivän pahin, mutta ei sitä paljon ehtinyt tuskailla.

Olin heti ensimmäisessä erässä nostamassa. Ehdin kuitenkin hyvin siinä valmistautumaan ja vähän työnsin vaaleanpunaisella ja ihan pikkuisen kokeilin omallakin kuulalla ennen varsinaista koitosta. Miten se 12 kg muuten pystyykin tuntumaan todella painavalta siinä kokeillessa. Melkein iskee paniikki, että eihän tuo voi nousta, ei tästä tule mitään. Sitten kun viimeiset sekunnit lasketaan, “Kolme, kaksi, yksi, nosta”, niin kuula heilahtaa eikä tunnu missään.

Kukka kysyi etukäteen, että millä tahdilla mennään ja sanoin, että 15. Silti ensimmäinen minuutti meni 20 nostolla ja piti tosissaan miettiä miten saa rauhoitettua ja tasoittuihan se siitä. Oikea käsi ekana, koska oikea on työnnöissä huonompi. Aika hyvin tahti pysyi ja itse pysyin aika rauhallisena. Jalat ei tutisseet sillä tavalla kuin Hyvinkäällä ja puskin menemään. Kun tuli 50 täyteen, niin aloin laskemaan ja tavoittelemaan 75:ttä. Viisi meni, kymmenen meni, taas viisi meni ja vielä viimeisetkin sain puserrettua ja sitten helpotuksen huokaus ja käden vaihto.

Oli ihana aloittaa vasemmalla. Se tuntui todella hyvältä. Nyt tahti oli aika rauhallinen ja minulla oli jo se tunne, että saattaahan se 150 onnistua, kun oikea kerran kesti. Uskalsin pariin kertaan lepuuttaa kuulaa räkissäkin ja seurasin kelloa tarkasti. Hitsi, että oikea tavoite antaa lisää voimia. Kun miettii että sen ja sen verran vielä, niin se vaan tapahtuu. Vääjäämättä kello kulki kohti kymmentä minuuttia ja en sano etteikö tuskaakin olisi ollut, mutta silti – se tuntui hyvältä.

En pysty edes kertomaan miten hyvältä se tuntui, kun juuri kymmenen minuutin täyttymäisillään ollessa  – nostin sen 150. kerran. :D

Sitten alkoi super huikea työntö erä naisilla käsissä 16 kg keltaista. Huikea suomen ennätys ja siis mikä meniniki kaikilla! Minä olin oman operaationi jäljiltä melkoisen muissa maailmoissa, mutta tempauksen kohdalla kävin hakemassa kameran ja nappasin naisista kuvat.

Erät eteni ja olinpa siinä kertaalleen itsekin tuomarina. Yllätys, yllätys. Täytyy jossain päästä osallistumaan tuomarikoulutukseen, että pystyy jatkossa paremmin tässä auttamaan…

Aika nopeasti se tempaus sitten lähestyi. Olotila oli melko epäröivä, mutta kyllä minä omasta mielestäni sain itseni aika hyvin kasattua ennen alkua. Tiedossa oli, että nyt ei ollut edessä mitään helppoa.

Tempaus lähti ihan kohtuu hyvin liikkeelle. Aika tasainen tahti ja jalat mukana. Parasta oli, että yläasennossa kuula ei tullut kovin huonosti, niin kuin se on tässä välillä tehnyt. Vaan pari kertaa tunsin, että kuulan asettuminen jäi sillä tavalla vajaaksi, että se tuntui ranteessa. Tiukkaa teki tavoitella ensin 50 toistoa ja sitten 60 paikkeille. Olin sen verran hurjassa tilassa kun kättä vaihdoin, että en muista yhtään missä silloin mentiin. Muistan laskelmoineeni, että nyt jos oikein hyvin tsemppaan, niin päästään jonnekin 120 paikkeille.

Vasen käsi toimi aika hyvin, mutta kyllä siinä aika pian alkoi hyytyä. Viime kertaiseen 106 toistoon asti menin suht helposti tai vaikeasti, koska kyllä tuntui jo siinä vaiheessa. Siitä eteenpäin meni vaan päättäväisyydellä. Se oli jotain samaa kuin Peurunkapatikka muutama kilometri ennen maalia. ;) 114 jälkeen sitten kuula hipaisi maata ja siihen se loppui. Ei kyllä olisi montaa kertaa voinut enää noustakaan. Todennäkoisesti vaan yhden kerran eli se oli siinä. Maahan hipaisu ei harmita, koska voimat oli jo menneet.

Se tietysti harmittaa, että olisinhan minä halunnut paremman tempaustuloksen. No, onpahan parannettavaa…

Ja sitten alkoi hirmuinen tempauserä, jossa ei muuten tekniikoissa näkynyt päällepäin todellakaan mitään vikaa. Aivan mahtava meno!

Huhhuijaa mikä päivä. :) Nyt on todellakin kroppa kipeä ja iloinen mieli ja tekisi muuten mieli napata kuula käteen. Toisaalta, jos koskettaa kuulan kahvaa, niin se onkin niin painava, ettei liikahda mihinkään. :D Näin tänään.

Ja tänään on muuten aika alkaa ajattelemaan tulevia juttuja.

Hei Tiiti, toivottavasti käsi voi jo paremmin! Tässä lajissa tulee toisinaan pahojakin haavoittumisia, joista minä vielä olen selvinnyt tai ehkä varjellut itseni. Saa nähdä kuinka sitten, kun tosissaan tarttuu keltaiseen.

edit: Jälkeenpäin ajatellen minun olisi työnnöissä pitänyt vaihtaa kättä nopeammin ja antaa paremmalle tempauskädelle pientä helpotusta. Todennäköisesti niin olisin saanut tempauksesta paremmat lukemat. Piti vielä kirjoittaa tähän muistiin ja miettiä sitten seuraavalla kerralla ehkä jotain taktiikan tapaista. :) Niin ja seuraavalla kerralla en sitten tee 34 km patikkaa edeltävällä viikolla. :D

Did you like this? Share it:

8 Responses to “Eilen kun rauta nousi”

  1. Ihan mahtavia suorituksia, onnistumisia ja itsensä ylittämistä! Loistavaa, Outi! Ihailen! :)

  2. Ninni says:

    Onnittelut Outi! Upea suoritus!! :)

  3. Outi says:

    Olihan se melkoinen päivä ja kyllä koko tämä päivä on mennyt hurjan hyvällä mielellä. :)

  4. Kyllä Iso-Arskakin olisi kateellinen!

  5. Outi says:

    Eija ei, hei nyt mä repesin! :D

  6. Tiiti says:

    Ihana blogi sulla, Outi!!!
    Kämmen on jo täysin kunnossa. Ei kun takaisin kuulaan kiinni!!! Rautaisia treenejä!

  7. Outi says:

    Tiiti tosi kiva, kun löysit tänne!
    Meillä pojat jo kovaa kyselee pääsystä Äänekoskelle, että saa nähdä kuinka pian onnistuisi yhteistreenit. :)
    Oli se hurjassa kunnossa se sinun kämmenesi…

  8. [...] saavutuksella pääsi tuntemaan minkälainen fiilis siellä kisoissa on. Samaa fiilistä löytyi Haapajärveltä toukokuussa ja viimeistään sen toukokuun jälkeen treenaamisessa on ollut aivan erityinen tsemppi [...]

Leave a Reply

See also: