IKSA kahvakuulakurssin viikonloppu

Olipa huikea viikonloppu. IKSA kurssi lunasti kaikki ne odotukset, mitä minulla oli ja oli kyllä enemmänkin. Kahvakuulanostaminen oli pääosassa ja opin todellakin lisää. Liikkuvuusharjoitukset oli se osa, jota odotin kaikkein eniten ja joka myös toteutui aivan loistavasti. Kyllä nyt on juuri sitä tietoa, mitä tähän asti puuttui.

Lauantaina aamupäivä oli pyhitetty perustekniikoille ja enpä olisi uskonut, että etuheilautus oli minulle se vaikein asia. Oppia, oppia ja sen jälkeen heilahti kevyesti etuheilautus kahdella 16 kg:n kuulalla. :D

Työnnössä sain viimein ideasta kiinni, miten alastulo otetaan vastaan varpailleen nousemalla. Se vaati hyvän havaintoesityksen useampaan kertaan ja kokeilemista. Nyt sujuu, joskaan ei vielä automaattisesti, mutta idea on nyt olemassa.

Tempauksissahan minulla on ollut ongelmaa ja on edelleen vasemman käden kanssa. Pehmustettu lattia, jolle kuula sai vaikka tipahtaa oli vapauttava juttu, kun lähti miettimään mistä oikeasti on kyse ja kyse on arastelusta. Oikea käsi toimii, mutta vasemmalla en ole uskaltanut riittävästi päästää alastulossa kuulasta irti. Kuula on sen takia pyörähtänyt kämennahkaa rutaten ja jos vaan uskaltaa ja antaa mennä, niin se toimii. Uskallus oli tavallaan monessakin asiassa myöhemminkin se juttu, joka vaatii töitä.

Iltapäivä – kuumaakin kuumempi iltapäivä – oltiin lauantaina ulkona. Onneksi laitoin vaaleimman mahdollisen paidan, joka peitti kunnolla olkapäät. En polttanut itseäni, mutta rankkaa se oli. Vuorossa oli heittelyt, köysien kanssa harjoittelu jne. Lauantain iltapäivän ohjelma oli minulle se vierain ajatus viikonlopun aiheista ja en usko, että tulen jatkossakaan omia kuuliani maahan paiskimaan, mutta oppia toi iltapäiväkin ja joitakin mausteita varmasti jatkossa kokeilen.

Illalla sitä olikin sitten aivan sippi. Käytiin Eijan kanssa syömässä ja ihastelemassa Tampereen vilkasta ja lämmintä iltaelämää. Ei sitä paljon jaksanut, mutta ei ole koskaan jäätelö maistunut yhtä hyvältä ja sulanut yhtä nopeasti. :)

Illalla otin vielä esille jo päivällä katsomani lisenssikokeen vaatimuslistan. 16 kg:n 100 tempausta on kova juttu ja ei onnistuisi minulta vielä, mutta se 20 kg:n työntö 8 molemmilla käsillä jäi pahasti kutkuttaaan. Niinpä, siispä sunnuntaina heti aamusta en voinut vastustaa kiusausta vaan kävelin kuularivistön kohdalle etsimään 20 kg:n kuulaa…

Se nousi hujahtamalla 8+8! Ikinä ennen en ole edes ajatellut 20 kg:lla työntämistä. Olen ällistynyt ja positiivisesti ehdottomasti. :)

Itse asiassa lisenssisysteemi IKSA:ssa on jotain sellaista, missä idea on minun mielestäni kohdallaan. Loppukoe on kova.

Loppukokeen tarkoitus on osoittaa, että me näemme vaivaa sen eteen mitä teemme. Me elämme niinkuin saarnaamme ja kuulumme yhteisöön, joka tietää, osaa ja tuntee asiansa.

Loppukoe pidetään n. 6 kk kuluttua kurssin päättymisestä, jotta kurssilaisilla on riittävästi aikaa harjoitella ja syventää oppimiaa taitoja.

Se pitää sisällään fyysisen, kirjallisen ja suullisen osuuden, joista tarkemmat tiedot jaetaan kurssin aikana. Loppukokeen hyväksytysti suorittaneista tulee lisenssiohjaajia.

Arvostan todella paljon sitä, että IKSA lisenssin haltijat ovat tehneet töitä sen eteen. Jos he itse ovat joutuneet tekemään töitä lisenssin eteen ja pystyneet sen suorittamaan, niin heidän oma tekniikkansa täytyy olla tietyllä tasolla. Ihan samasta syystä arvostan todella paljon kisaamista.

Hei mutta sitten sunnuntaihin. Aamupäivä oli liikkuvuusharjoitteita täynnä ja on pakko sanoa, että vaikka joitakin niistä liikkeistä olin käyttänyt ennenkin, niin en missään nimessä ymmärtänyt niiden oikeaa tekemistä ennen koulutusta. Nyt tiedän miten ne on tehtävä ja missä niiden täytyy tuntua ja miksi. En ole koskaan ja missään saanut vastaavalle tasolle mennyttä opastusta. Loistavaa!

Iltapäivä oli paljolti erilaisten liikkeiden läpikäymistä ja siinä vaiheessa taidettiin käydä myös harjoittelemisen vaiheistamista, rankkojen ja helpompien treenipäivien yhdistelemistä jne.

Viikonlopun jäljiltä on hyvä olotila. Lihaksissa tuntuu tietysti, kyykistymiset saa jäädä tältä päivältä tekemättä ja ajatuksia on pää täynnä. Niistä ajatuksista kirjoittelen lisää. Kuviakin on ehkä tulossa lisää.

Kiitokset Martti hienosta viikonlopusta ja kiitos koko hienolle porukalle. Yhdessä saanhenkisessä joukossa treenaaminen on hienoa.

Did you like this? Share it:

13 Responses to “IKSA kahvakuulakurssin viikonloppu”

  1. pia says:

    Liikunatapaikassani alkoi viime viikolla kahvakuulatreenit, mutta en itse päässyt mukaan. Mutta kuuntelin kuitenkin pukuhuoneessa kommentteja, joiden mukaan “neljäkiloinenkin on jo tosi raskas”. Ja puhujina oli tosi hyväkuntoiset naiset. Aivan ristiriitaista näihin sinun lukemiisi nähden. Olin ymmälläni…

  2. Minna says:

    Hienoa, että olet päässyt hyvään ohjaukseen. Ammattitaitoisilta ihmisiltä oppii omasta kehostaan uskomattomasti ja alkaa nähdä aivan uusia ulottuvuuksia kaikessa.

    Itse opin viime viikolla venyttelemään hengityksen tahtiin. Olin kyllä tiennyt, että uloshengityksellä rentoutuu, mutta en olisi ikinä uskonut, miten pitkälle sillä voi päästä. Paras fysiöterapeuttini opetti :)

  3. Tiia says:

    pian kommenttiin: Mä luulen että siellä tunnilla on suositeltu tyyliin että “aloittelijalle 4-6 kg kuula”. Meillä ainakin ohjeistetaan niin ja en usko että moni uskaltaa ottaa sitten itse mitään muuta. :D Ja Outilla on varmaan enemmän treeniä kahvakuulan kanssa takana, ja tekniikkakin kohdillaan. Mä olen itse käyttänyt 8 kg ja 12 kg kuulia noilla tunneilla, ja kesti kyllä jonkun aikaa ennen kuin uskalsin. Naisilla on usein tapana aliarvioida itseään! :)

  4. Outi says:

    Pia, kahvakuulatreenausta on olemassa aika erilaisilla tavoilla. On olemassa sellaisia tunteja, joille mennään tekemään pienillä kuulilla jumppaa ilman kummempia tekniikan osaamisia ja hakemaan vaan sitä hikeä ja sykettä niin kuin muistakin jumpista. Isommilla kuulilla tapahtuva tehokkaampi treenaaminen pitää sitten sisällään enemmän niitä perusliikkeitä, mutta ohjaajasta riippuen senkin sisältö voi vaihdella aika tavalla. Pikkuisilla kuulilla tapahtuvat tunnit on kehitetty sitä varten, että kynnys kahvakuulan käteen ottamiseen olisi tosi matala.
    Taidan laittaa tähän nyt vaan linkin Prefectan aika hyvään kirjoitukseen, joka tosin puhuu Girevoy Sportista, mutta se siis tarkoittaa raskaamilla kuulilla treenaamista perusliikkeisiin perustuen. Ajatusta voisi vähän laajentaa niin, että kyse ei ole kisaamisesta vaan juuri painavilla kuulilla treenaamisesta ja sitten on se fitness juttu omanaan ja välimallin treenejäkin löytyy paljon. http://munhanurista.blogspot.com/2011/02/gs-vs-kf.html

  5. Teea says:

    Ihan asiaa oli tuolla Prefectan blogissa…Jokainenhan treenaa sen painoisilla kuulilla kuinka oma kunto ja tekniikka antaa myöden…Uskon, että jos on isot ryhmät ja ohjaaja vähän pihalla itsekin vielä tekniikan kanssa, niin ei kukaan treenarikaan uskalla kokeilla isompaa kuulaa, vaikka resursseja voisi ollakin, varsinkin jos on vielä hieman epävarma omasta tekniikastaan ja jos siihen ei saa opastusta ja korjausta tarvittaessa…olipas hankalasti selitetty, mut varmaan pääsitte jyvälle mitä tarkoitin ;-)

    Oletko Outi katsonut kun “lähisalilla” alkaa kuulatunnit? Aikasta ahtaalle tuntuu jo ajatuksenkin tasolla se sali, jos ne siinä jumppasalissa tunnit pitää.

  6. Outi says:

    Giryafunckia taidat tarkoittaa… Se on valmis ryhmäliikuntakonsepti kuntokeskuksille samaiselta organisaatiolta, jonka koulutuksen kävin. No, jumppasali varmaan sopii kahvakuulajumppaankin.

  7. ansku says:

    Jos on vähänkin käsi- olkapäävaivoja, kannattaa pysytellä pienemmissä painoissa niin kauan kun tuntee jaksavansa isommalla. Kuulatunneilla on sen verran tempoa ja tosiaan vaihtelevia liikesarjoja nimenomaan kahvakuulalle tarkoitettuja, että siellä kyllä saa hien pintaan ja lihakset kipeäksi pienemmilläkin painoilla. Outin kuulailu on erilaista, enemmän nostoja ja tempauksia. Jokainen tosiaan katsoo itse mihin pystyy, en oikein hyvällä katso ohjaajia jotka heti lyövät käteen 12kg niinkuin eräälle ystävälleni ja tämä urheasti teki ja käsi oli sitten p…skana ja sairaslomaa. Itse kukin tietää rajansa. Itse kokeilen välillä, että joko nousisi 8kg, 4-6 on nyt vasta menossa, kun käsien kunto on mikä on.

  8. Outi says:

    Juu, siis ehdottomasti ei saa lähteä heti hurjalla painolla varsinkaan ilman tekniikan opettamista. 8 kg oli viikonlopun kurssillakin ihan sopiva paino monelle käytettäväksi. Pienet asiat, kuten miten kuulaa pidetään, on ihan äärettömän tärkeitä. Eikä silläkään kannata temppuilla vaan tehdä turvallisia liikkeitä. Ryhmäliikunnassa on vähän se ongelma, että pitää olla “mielenkiintoisia” monipuolisia liikkeitä ja vauhdilla mennään. Tekniikka jää sitten ihan paitsioon ja väärin tehtynä nivelet kipeytyy.
    Mutta sitten on vielä se toinen puoli. Todella pienellä kuulalla on helppo tehdä asiat väärin, koska ei tarvitse jaksaa. Sillä voi myös oppia tekemään väärin. Auts. Siinäkin on syy moneen kipeytymiseen eli kolikolla on kaksi puolta, mutta paljon on kiinni niistä liikkeistä mitä tehdään ja miten tehdään.

  9. ansku says:

    Outi, tuotapa juuri ajattelin, että pitää vaan nyt yrittää kokeilla sitä kasia heti huomenna, kai sillä muutaman jaksaa. Meidän kahvakuulatunneilla on mun mielestä kyllä tekniikkaa neuvottu aika hyvin, heti on tultu korjailemaan jos ollaan väärin tehty.
    Käypä vilaisemassa mun blogissa millainen kaunis rivistö meidän duunin salilla on kuulia, piti oikein ottaa kuvaa :) Kasikuulassa on vaan tuolla aika paksu kahva mun käteen, meinasinkin että menen ostamaan itselle heti kasin ja jätän sen kutosen väliin…tänään just päätin jaksaa sillä, aamulla nähdään jaksoinko :)

  10. Outi says:

    Minä kävin jo päivällä vilkaisemassa! :) Kaunista on ja kyllähän niitä rivejä joutuu kuvaamaan aina kun mahdollista.
    Kuulostaa tosi hyvältä tuo, että on tultu korjailemaan, jos on näyttänyt menevän väärin. Niin sen pitääkin olla.

  11. prefecta says:

    Sata tempausta 16-kiloisella on kyllä tiukka rypistys! Siihen verrattuna tuo työtötavoite on todella alakanttiin *hölmistynyt ilme*

  12. Outi says:

    Olen todellakin samaa mieltä, että työnnöt 20 kg:lla on helppo heitto tempaukseen verrattuna. Hitsi vieköön, minun ennätykseni Haapajärveltä on 114 toistoa 12 kg:n kuulalla. Tosin tuossa lisenssikokeessa saa vaihtaa kättä miten haluaa ja se tietysti helpottaa aika tavalla, mutta silti mulla on melkoisesti matkaa…

  13. [...] oli vuorossa IKSA koulutuksen hurja kahvakuulameininki. Sen jälkeen tuli paljon paljon ideoita ja osaamista takataskuun yhteistreenien [...]

Leave a Reply

See also: