Ensimmäisen lomapäivän oodi parhaalle liikuttajalleni – suomenlapinkoira Doris

Ei tyhjänperässä juoksemista, kuten erään työkaverini vaimo miehensä lenkkeilystä sanoo, vaan aivan mahtavaa yhdessä liikkumista on kesä tästä lähtien täynnä. Doris rakas ihana liikuttajani oli melkein koko kesäkuun poissa, koska kotona olisi joutunut olemaan todella pitkiä päiviä yksin. Nyt ne päivät on ohi ja meidän menoa ei voi mikään estää. :)

Doris on luonteeltaan arka vieraita ihmisiä kohtaan, koska joutui kokemaan kovia ennen kuin 8 kk:n ikäisenä muutti meille. Matka on ollut pitkä, mutta nykyään Doris on vaan persoonallinen koira, eikä lyttyyn lyöty tapaus. Itse asiassa Doris on minun varjoni vieläkin, vaikka itsenäisyyttä on tullut huimasti ja jopa niin, että neiti haluaisi kulkea omia teitään ainakin niinä päivinä, jos ei tehdä tehokkaita yhteislenkkejä.

Hain Doriksen kotiin keskiviikkona ja jo torstaina oli pakko vetää juoksuhousut jalkaan. Heti kotiportilta lähdettiin hölkkäämään ja kierrettiin 3 km kevyesti yhdessä. 3 tolpanväliä tuli käveltyä, että koiruus pääsi pysähtymään, mutta muuten vaan jalat vei. Jos ei olisi ollut jo niin myöhä, niin olisi menty paljon pidemmälle.

Vauhtia näissä tassuissa riittää ja nenänpää on utelias kohti uusia tuoksuja ainakin 10 kilometriin asti. Tottelevaisempaa lenkkiseuraa en myöskään voisi toivoa, koska Doris kyllä ymmärtää, että nyt mennään ja pysyy lähellä, jos nyt joskus nenä eksyykin vähän sivupoluille. :)

On se mahtava juttu, että koko loman ajan liikuttaja kulkee matkassa mukana ja liikuttaa minua joka päivä. Siinä missä polkupyörä jää välillä kotiin, niin koira ja juoksukangät on aina matkassa. Niin no, kahvakuulat varmasti myös. ;)

En edes osaa ajatella, mitä elämä olisi ilman lenkkikaveria. Olipa taas mahtava aamulenkki yhdessä, kävellen tällä kertaa.

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Ensimmäisen lomapäivän oodi parhaalle liikuttajalleni – suomenlapinkoira Doris”

  1. Doris on niin ihana! Ja kuvauksellinen. Riittäisipä siitä muillekin <3 Olisi varmasti lenkkimotivaatio toisella tasolla. Täällä ei edes näe koiraa. :(

  2. Outi says:

    Doris on varsinainen dooris. :)

  3. Hedy says:

    Hei, jostain blogista eksyin tänne ja mitä ihanaa näinkään! Doris on kaunis :-)

    Vanhemmillani on kohta 11 täyttävä riistanvärinen lapinkoirauros, joka näyttää melko samalta. Viirulla on vain vaaleanruskeaa vähän enemmän turkissaan. Tuo elämän alkukin kuulostaa samalta. Viiru tuli vuoden vanhana vanhemmilleni ja oli sitä ennen joutunut kokemaan pahoinpitelyä joltain mieheltä. Kesti kauan ennen kuin hän voi luottaa edes isääni.. Nyt meinaa ikä jo välillä painaa ja välillä ei jaksa lähteä lenkille ;-)

    Minkä ikäinen Doris on? Reippaita lenkkejä teille!

  4. Outi says:

    Ikää on nelisen vuotta eli ihan täysi pentu vielä monella tapaa. :)
    Luottamuksen saaminen ei ole helppo eikä pikainen juttu. Tarvitaan hurjasti aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kyllähän se sitten palkitaan.

Leave a Reply

See also: