Takana elämän ensimmäinen pyöräilytapahtuma

Olipa hieno päivä, hieno keli ja kaikki kohdallaan Botniapyöräilyn aikana. Lähdin polkemaan 67 km lenkkiä tavoitteena ainoastaan maaliin pääseminen ja Peurunkapatikan opetuksia muistellen lähdin liikkeelle hyvin rauhallisesti. Mistä sitä etukäteen tietää, kun ei ikinä tuollaista kilometrimäärää ole polkenut, että kuinka siitä selviää!

Lähtöpaikka oli aivan ihana, puiden siimeksessä.

Muuten kuvia ei päivältä juuri ole, koska itse tietysti keskittyi polkemiseen, mutta Botniapyöräilyn Picasakansioissa tapahtumakuvia on paljon. Ennen lähtöä ihmeteltiin kovasti Riitan kanssa, että miksi juuri mitään ei kuuluteta. Lähdettiin sitten jossain vaiheessa pyörien kanssa etsimään, että mihin sitä pitää mennä ja siellä alueen takaosassa jo kuuluteltiinkin ryhmää nro 18. Jopas. Mutta oltiin siis kuitenkin oikeaan aikaan.

edit: Tuollahan se polkee 1429 ja vierellä Riitta 1408!

Ja tuonne menee vielä osana isoa ryhmää. :)

Siellä ryhmän kanssa lähtölinjaa hissukseen lähestyessä olisi voinut vaikka alkaa jännittämään, mutta ei oikeastaan. Aurinko paahtoi kuumasti ja niin sitä pian ryhmä 18 lähti polkemaan. :)

Alussa pyöräilijöitä meni ohi hurjaan tahtiin ja kyllä huomasi miten siinä itsekin olisi voinut lähteä vinhaan fillarointiin, toki pysymättä nopeimpien perässä. Mutta ei, otettiin rennosti ja rupateltiin Riitan kanssa siinä polkiessa vielä tutuilla teillä ja olipa mukava meininki. Pienessä ryhmässä taittui matka aina ensimmäiselle huoltopaikalle asti. Minun mielestäni niitä huoltopisteitä oli muuten vähän liian harvassa. En tiedä mitä mieltä muut polkeneet mahtaa olla.

Pyöräily tuntui yllättävän kevyeltä ja vaikka kakkosvaihde ei toiminutkaan vaan rytisi ja ryskäsi ensimmäisessä kunnon ylämäessä niin, että luovuin sen käytöstä kokonaan, niin ei se haitannut, että käytössä oli vaan kolmosen takana olevat vaihteet. Siis puhun nyt vasemmalla kädellä olevista 1-2-3 vaihteista. Mutta tosiaan se polkemisen keveys oli ylättävää ja siinä ihan jälkijoukoissa maisemia ihaillessa aloin ihmettelemään, että miksi tämä polkeminen ei tunnu missään, vaikka kilometrejä on jo hurjasti takana. Riitta alkoi kovasti ehdotella, jos vaikka menisin menojani kovempaa vauhtia ja aloin ajatella, että jos vaikka viimeiset 10 km polkisin kovemmin, mutta lähdin lopulta noin 25 km ennen maalia menemään kiihtyvää tahtia ja sitten sitä muuten mentiinkin.

Siinä mielessä hyvä, että lähdin polkemaan siinä vaiheessa kovaa, koska loppu oli reitin puolesta tosi tylsää suoraa ja sen 25 km jaksoi hyvin polkea vauhdilla. Pyöräilijöitä alkoi tulla selkä edellä vastaan tasaisesti ja päätin, että antaa mennä, jos ei kerran kroppa sano mitään vastaan. Olisipa hieno tietää miten paljon nopeammin se viimeinen kolmannes meni kahteen ensimmäiseen verrattuna. Selvästi olisin voinut ajaa tasaisesti kovempaa varsinkin sen toisen kolmanneksen, mikä kulki aivan ihania pikkuteitä pitkin, mutta olen kyllä tyytyväinen tähän ensimmäiseen pyöräilytapahtumakokeiluun. Ehkä jännintä koko Botniapyöräilyssä oli, että missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että edessä on vielä ihan liikaa kilometrejä.

Loppuaika oli päälle kolme ja puoli tuntia, mutta hei, nyt on hirmuinen hinku lähteä uudestaan ensi vuonna ja nyt tietää minkälaista Botniapyöräilyssä on ja vähän sitäkin, että mitä uskaltaa yrittää. :)

198 Parkatti Outi Isokyrö 1429 3:34:52.3

Ja erityiskiitokset sinulle, joka huusit “Hyvä Outi” maalisuoralla. Muutamia tuttuja päivän aikana näin, mutta enpä tietysti ehtinyt jäädä katsomaan, että kuka siellä huusi. :)

Suosittelen äärettömän lämpöisesti ja ehdottomasti kokeilemaan jotain pyöräilytapahtumaa. Jos vertaan niitä liikuntatapahtumia missä olen ollut mukana, niin Peurunkapatikka 34 km oli hurjan paljon rankempi kokemus kuin Botniapyöräily 67 km.

Niin ja eihän sitä mitään tapahtumaakaan tarvitse odottaa, kun lähtee itse tai houkuttelee vaikka kaverin mukaan pitkälle fillarointilenkille. :) Minä sain jo eilen höpöttäessäni miehenkin melkein innostumaan, että jos hommattaisiin hänellekin pyörä. Jes. Ehkä tässä voisi olla se tuleva yhteinen ykkösharrastus, kun kahvakuulaan en ole saanut häntä tarttumaan ja sulkapallokin on jäänyt vähän vähälle.

Did you like this? Share it:

10 Responses to “Takana elämän ensimmäinen pyöräilytapahtuma”

  1. lurde says:

    Hienoa! Pyöräily tosiaan on kivaa :) . Millasella pyörällä ajoit?

  2. Outi says:

    Sen kuva on täällä: http://www.kissanpaivia.com/24/?p=6017
    Tosin satula on vaihdettu ja renkaat vaihdettu kapeampiin kuvien ottamisen jälkeen. Eikä Botniapyöräilyssä läheskään kaikilla maantiepyörää ollut, joten hyvin voi lähteä ihan sellaisella pyörällä liikkeelle, mikä nyt itsellä sattuu olemaan. :)

  3. Katja says:

    Onneksi olkoon, taas uusi kokemus takana! :-)

  4. Eveliina says:

    Hienoa Outi! Sinä se jaksat :D
    Yllättävän kevyeltä se fillarointi kyllä aikoinaan tuntui mullakin kun yllyttivät juhannusreissuun. Lopulta poljettiin noin 120 km muutamassa päivässä. Pisin päiväetappi oli varmaan sen 60 km. Edellisen kerran olin istunut fillarin selässä reilut 10 v aikaisemmin ja menopelinä mulla oli anopin jarruton kolmivaihteinen. Sadevermeet kasattiin päälle jeesusteipin avulla…
    Seuraavana vuonna olikin sitten varustus kunnossa ja tehtiin vähän pidempi lenkki.

  5. Oih, Onnea! Hienoa, Outi! Varmasti hieno tunne! Hyvä, että tulin tänne lueskelemaan: nyt ei huomenna alkava 16 km kanttiinsa työmatkapyöräily enää tunnu haasteelta eikä miltään :D

  6. Johanna says:

    Wau! Onnea! Sinulla on viime aikoina ollut paljon uusia haasteita ja “itsensä ylittämistä” elämässäsi. Se tuntuu varmasti todella hienolta, kun niistä selviytyy hienosti läpi! Ei muuta kuin jatkat samaa rataa tästä eteenpänkin! :D

  7. Johanna says:

    Mulla taitaa olla jo tarpeeksi haastetta siinä, että osais kirjottaa oikein… hih! :D

  8. Outi says:

    Meni sitten eilinen viimeinen lomailupäivä ihan lötköillessä ja tämän viikon liikuntakerrat jäi vähiin, mutta ei kyllä tunnu pahalta. Ainut mitä tässä vähän kaipaa olisi se, että kroppa olisi tullut kipeäksi. Nyt ei tunnu oikein missään!
    Iloista aurinkoista maanantaita kaikille. :)

  9. [...] en tiedä vielä mitä vauhtia sitä tulee kuljettua. Se jää nähtäväksi, mutta kyllä viime vuoden aika tulee takuulla paranemaan. Yksin ei tarvitse ainakaan alussa lähteä, koska samasta [...]

Leave a Reply

See also: