Kohti Liedon kahvakuulan LC SM kisoja ja kuinka se kuula vei naisen mennessään

Nyt se on tehty. Ilmoittautuminen lähti Liedon LC SM kisoihin 16 kg:n sarjaan. :) Tarkemmin avaten siis kyseessä on kahvakuulan long cyclen eli rinnalleveto-työnnön suomen mestaruuskilpailut. Tekisipä muuten mieleni tietää, että mihin sarjoihin muut ilmoittautuneet naiset ovat menossa?!

Kuka olisi ikinä voinut arvata vaikkapa tämän blogin perustamishetkellä, että minä jonain päivän osallistun jonkin lajin SM kisoihin ja erityisesti, että nostelen 16 kg:n möhkälettä kohti taivasta. Ei se kenelläkään olisi voinut käydä mielessä sen pyöreän sohvaperunan nähdessään. :D Enhän minä miltään atleetilta vieläkään näytä ja en ehkä koskaan, mutta hurjaksi olen omasta mielestäni heittäytynyt.

Luin tällä viikolla Arton tarinaa hänen kahvakuulakoukutuksestaan. Hänellä on takana pitkästi karatea ja liikkumista eli ihan lähtökohdat mistä on lähtenyt liikkeelle, mutta kyllä sieltä tarinasta samaakin löytyy kuin minulla. Ollaan muuten käyty sama IKSA kahvakuulaohjaajakoulutus ja Arton on sen lisenssinkin suorittanut. Minä joudun lisenssisuoritukseen pakertamaan vielä kovasti, koska 100 tempausta 16 kg:lla on todella kova juttu, enkä vielä seuraavan koulutuksen yhteydessä 24. tai 25.9. siihen pysty. Jospa seuraavalla kerralla?

Minähän aloitin varsinaisesti viime kesänä. Olipa hullunkurista yrittämistä ensimmäisillä kerroilla, mutta kiitokset kuuluu edelleen Marikalle alkukipinästä, kun puhuit niistä Virtasen Petran kahvakuulatunneista ja näytit miten kahvakuulan sai liikkeelle. :)

Huomatkaa ihastuttava ensimmäinen muovinen kahvakuulani!

Jo ennen tuota tein ehkä lähinnä etuheilautuksia jonkinlaisina sarjoina ja sen jälkeen aloin itsekseni opettelemaankin yhtä sun toista. Seuraava todellinen etappi oli Kukan kahvakuulakoulutus Kurikassa. Siellä minä jäin lopullisesti koukkuun. :)

No, tuli keuhkokuume ja vei jalat alta, mutta kipinä säilyi. Heti kun vähän toivuin osallistuin Tuomo Kilpeläisen pitämään kahvakuulaohjaaja koulutukseen. On pakko nostaa tähän esiin aika pitkä pätkä sen aikaista blogikirjoitusta, koska selvästi niihin aikoihin jo jotain naksahti kohdalleen.

Ehkä ensimmäiseksi asiaa kahvakuulasta. Olen varsin mietteliäällä mielellä siitä, että olen nyt käynyt kahdella hyvin erityyppisellä kahvakuulakurssilla, joista toinen vei minut mukanaan totaalisesti ja toinen taas oli täynnä hurjan paljon kaikkea kivaa, joista saisi aikaan iloisen, tehokkaan ja naurattavankin kahvakuulatunnin melkein kenelle vain. Minä siis olen selvästi sen ensimmäisen kokemuksen tyyppinen ihminen, mutta jälkimmäisen tapainen on selvästi kaupallinen ja myyvä tapa.

Kahvakuula on aivan mainio laji, josta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Se voi olla vaan välipalahommaa jollekin ryhmäliikuntatunnille tai osa kuntosaliharjoituksia tai oma monipuolinen tuntinsa tai sitten se voi olla todella sellainen kestävyyslaji, jota kahvakuulakilpailut eli girevoy sport edustaa.

Minut on vienyt mukanaan tekniikka ja se, että saan tekniikan pysymään kasassa pitkään, vaikka koko kroppa väsyy. Olen hulluna tempaukseen ja rinnalleveto on hauskaa ja tottakai työntökin tehoaa. :) Se muu kuulan kanssa hauskanpito on sitten ihan kivaa, mutta ehkä enemmän sellaista, että jotain pientä voi ottaa lisäksi ja väliin, kai. Hmm. Tai siis niitä asioita tulee ehkä harjoiteltua monessa muussakin jutussa kuin kahvakuulassa. Joka tapauksessa voi tiivistetysti sanoa, että  must on tullu kahvakuula hullu.

Kun toipuminen oli jo hyvällä mallilla, niin lokakuussa aloin treenaamaan ihan oikeasti Kukan valmennuksessa. Jestas niitä ensimäisiä videoita, mitä tänne blogiin olen laittanut. :D Oli vaan hinku oppia nostamaan, kun tunsi, miten kuulan kanssa kroppa toimi ihan uudella tavalla. Zumba oli jo antanut “liikkuvuutta” ja nyt se pistettiin tekemään Töitä.

Lokakuun lopussa jo ostin 16 kg:n kuulan ja ihmettelin mihin sitä 6 kg:n kuulaa muka tarvitaan. Marraskuussa tekniikka ällistytti ja koukutti entisestään.

Tämän vuoden helmikuussa osallistuin rämäpäisyyttäni ihka ensimäisiin kahvakuulakisoihin, vaikka silloin minulla ei ollut vielä edes omia kisakuuliakaan. Ehheh, selvisihän siitäkin hengissä. 12 kg:n työnnössä tuli 103 ja tempauksessa 106 toistoa. :)

Silloin minä jäin koukkuun kisoihin, koska 11. sijan huikealla saavutuksella pääsi tuntemaan minkälainen fiilis siellä kisoissa on. Samaa fiilistä löytyi Haapajärveltä toukokuussa ja viimeistään sen toukokuun jälkeen treenaamisessa on ollut aivan erityinen tsemppi päällä. Siihen asiaan vaikutti myös toukokuun alussa saapuneet ihanat, komeat, upeat kisakuulat!

Ai niin ja siellä välissä huhtikuussahan minä kävi Kukan joukkueen kanssa treenailemassa ja olisipa mahtava päästä porukan kanssa kuulailemaan joskus toistekin. Porukalla tämäkin maistuu vielä paremmalta. :)

Kesäkuussa oli vuorossa IKSA koulutuksen hurja kahvakuulameininki. Sen jälkeen tuli paljon paljon ideoita ja osaamista takataskuun yhteistreenien pitämiseen.

Missähän minä nyt sitten olen. Niin tukevasti kahvakuulakoukussa, että irti ei pääse, enkä tahdokaan. Nyt on vuorossa SM kisat ja sen jälkeen sitten taas uusia tuulia, mutta niistä enemmän vähän myöhemmin.

Ja kuka tietää mitä tässä vielä jatkossa keksii. :)

Ja olisipa mahtava kuulla miten te kahvakuulaan törmäsitte ja minkälaiset jutut nyt tuntuu kahvakuulalla parhaalta ja omimmalta.

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Kohti Liedon kahvakuulan LC SM kisoja ja kuinka se kuula vei naisen mennessään”

  1. Naina says:

    Mä hurahdin kuulaan 1½ vuotta sitten, kun CrossFit vei mennessään. Loukkaantumisien, leikkauksien ja keskeneräisen toipumisen vuoksi kuulailu on hyvin päiväkohtaista. Sitä on paiskottava silloin, kun olkapää toimii.

    Parasta kuulailussa on se, että oman pallon kanssa voi treenata ihan missä tahansa. Vaikka automatkalla pysähtyä tien poskeen ja tempaista tiukan setin. Ei tarvitse varata jumppasaleja, odotella treenien alkamista, turhautua. Voi nostaa vaikka vessassa heti ja nyt :)

  2. Outi says:

    CrossFit on jotain sellaista, mitä minä haluan päästä joskus kokeilemaan!
    Mutta joo, tuo että voi kuulailla missä vaan, milloin vaan kun siltä tuntuu, on ihan parasta. Koko kesä oli ihan mahtava ottaa kuulat mukaan reissuun ja heilua niin kesämökillä kuin mummoloissakin. :) Ei siihen tarvita kuin se treenikipinä, sopiva hetki ja niin heilutaan.
    Naina tuo auto tien poskeen juttu on kyllä mahtava idea. Mitähän ohikulkijat tuumaisivat? :D

  3. eveliina says:

    Mä ilmoittauduin kuntosarjaan, kun olin kerran jo keväällä sellaisen suunnitelman tehnyt ja tähtäin on ollut siinä koko ajan. Ja onneksi ilmottauduin, meinaan käsi on yhtä “hyvän” tuntunen kun kesällä… ei sillä ois 16-kiloista nostettu montaa minuuttia :( saa nähdä mitä tostakaan tulee…

    Tuplilla sitten Hyvinkäälle, siitä tulee hauskaa! :D

  4. Outi says:

    Vai että tuplilla. Minä taidan pysyä single systeemillä, kun en ole joutunut niin kovaan paikkaan kahdella kuulalla kuin sinä ja epäluulo on edelleen olemassa. :) Ja toisaalta kisoja on niin vähän, että haluan nähdä minkä verran tulos kehittyy marraskuuhun mennessä eli siellä menen samalla painolla, kai.
    Ja tosta tulee hyvää! Toivottavasti ei olla ihan peräkkäisissä erissä nostamassa, niin saan olla kannustusjoukoissa täysillä. :)

Leave a Reply

See also: