Vuorokausi täynnä äidin ylpeyttä, pelkoa, onnea ja jännitystä

Huh, se on takana. Eilen tokaluokkalainen oli ihka ensimmäistä päivää yksin liikkeellä koulussa eli lähti yksin ja tuli kotiin yksin ja oli vielä joitakin tunteja yksin. Voin sanoa, että jännitystä oli ilmassa puolin ja toisin Riittävästi.

Minä lähdin anivarhain liikkeelle ja aamu hoitui puhelimitse, mutta miten sitä puhelimessa tietää, että kypärä on päässä, reppu mukana, ovi lukossa,… Ja entäs sitten, kun koulun jälkeen poika ei vastannutkaan puhelimeen. Ei ollut mitään tapaa tarkistaa, että onko kaikki hyvin. Hui. Ehkä elämäni kamalimmat hetket oli, kun viimein pääsin töistä lähtemään ja ennen kuin olin kotona. En todellakaan kurvannut kaupankaan kautta, kuten oli suunnitelmissa.

Siellähän se onnellinen poika oli kotona ja halauksen kera kertoi, että kaikki meni tosi hyvin. :)

Kyllä, poika oli ehdottomasti ansainnut koko erityisillan, jonka aikana touhuiltiin ja pojan toivomuksesta käytiin pyöräilemässäkin. Viimeistään silloin oli menneen vuorokauden pelot ja jännitykset äidiltäkin pois pyyhitty.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Vuorokausi täynnä äidin ylpeyttä, pelkoa, onnea ja jännitystä”

  1. Jaanaba says:

    Voin hyvin kuvitella huolesi.
    Onneks päivän toimet meni pikkuihmisellä hyvin. =)

  2. Outi says:

    Onneksi meni ja eiköhän äidin hermot jotenkin jo kestä toisella viikolla. :)

Leave a Reply

See also: