Leppoisesta hissuttelusta nousee esiin suunnattoman suuri innostus

Olen ollut pari päivää hyvin hissukseen. Eilen illalla jopa nuokuin sohvalla kirja mahan päällä ja lähinnä vaan kuulin, että tulee sieltä televisiostakin jotain. Tuntuipa omituiselta elämältä. :) Mutta hiljaisuudelle ja rauhoittumiselle, rentoutumiselle pois kisajännityksestä ja vaativistakin työkuvioista oli selvä tilaus. Siitä hiljaisuudesta syntyi mainio fyysinen olotila ja äärettömän paljon inspiraatiota, joka on purkautunut uusiksi suunnitelmiksi ja tämänpäiväiseksi super energiseksi zumba tunniksi. Kyllä muuten porukka väkisin huomasi, että tänään jalka nousi ja ilo oli ylimmillään. Siinä mentiin eikä vaan meinattu. :D

Näiden päivien itsetutkiskelu vei esimerkiksi tutkimaan uusia ja erilaisia venyttelyohjeita. Löysin Ice Chamberin Mayan kirjoittaman artikkelin Restorative Stretches for Girevoy Sport. Siellä oli niin hassun näköinen wall frog venytys, että sitähän piti heti päästä kokeilemaan.

Kannattaa muuten lukea juttu muutenkin kuin vain lopun venytysten takia. Kyllä vaan itsestään on pidettävä huolta ja venyttelylle ja yleensäkin huoltotoimenpiteille on tarpeensa. Ja hitsi vie se venytely on nautinnollista, vaikka wall frog asento ei ensimmäisellä kerralla pelkkä nautinto ollutkaan, koska siitä tuli hieman kummallinen olo, jota tosin ei toisella kertaa enää huomannut.

Muutenkin olen venytellyt aika paljon. En tainnut merkitä kuin sunnuntaina Heiaheiaan, mutta muinakin päivinä olen venytellyt hetkiä kerrallaan. Joskus se tosin on haastavaa, kun asiaan haluaakin yhtäkkiä osallistua esimerkiksi läheisyydenkipeä karvakorva ja seitsemänvuotias, joka haluaa opetella käyttämään äidin kameraa. Nooh, niissä tilanteissa pitää vaan – venyä. :)

Venymisen lisäksi on pitänyt joka välissä päästä kokeilemaan, että eihän ne selkälihakset vaan unohda, että miten se leuanveto lähtee liikkeelle. Juu, ei näytä miltään ja mitätön liikahdus ihmiskunnalle, mutta mahdottoman suuri edistys entiselle sohvaperunalle. :D

Hei kyllä elämä ja erityisesti liikunta on mahtavaa. Se on pienistä asioista syntyviä upeita elämyksiä, joita voi aina löytää lisää. Ne elämykset on luvallisia ja ilmaisia meille kaikille, sen kun vaan päästetään itsemme kokeilemaan ja kokemaan. Ja hei mikään juttu ei ole liian pieni riemun aiheeksi, jos se on itselle tärkeä!

Joku on sanonut, että pitää nauttia matkasta, eikä vaan perille pääsystä. Just siinä on minun filosofiani ydin. Joka päivä voi nauttia omista pienistä askelista ja välillä aika paljon isommistakin.

Yllätin itseni näinä päivinä pelkäämästä, että entäs kun tulee se hetki, että en pystyisikään enää kehittymään ja tekemään vaikka parempaa kahvakuulasuoritusta. Entäs jos tulee se hetki, että ei olisi mitään syytä lähteä vaikka sinne kahvakuulakisoihin. Entä jos tulisi sellainen tunne, että johan botniapyöräily tuli koettua, että se siitä. Entä jos jopa Peurunkapatikka olisi jo koettu juttu. Siis haloo, minä joka olen vasta ottamassa ensimmäisiä askelia sillä matkalla. :)

Juu, kuulostihan tuo hullulta, mutta aina sitä voi säikähtää yhtä jos toista asiaa. Sitä paitsi, parin päivän hiljaisuuden jälkeen olen entistäkin tyytyväisempi siihen mitä on tullut tehtyä ja siihen, mitä on vielä edessä. Kirjoitin eilen (?) Heiaheiaan uudeksi tavoitteeksi: Lisää voimaa, lisää kestävyyttä, hauskanpitoa ja vähemmän minua. Aika sama kuin ennekin, mutta on siinä eroakin. Lisää voimaa = uudet tuulet, jotka alkaa puhaltaa ensi maanantaina. Lisää kestävyyttä = entisen laisia asioita, mutta ehkä myös jotain uutta. Hauskanpitoa = ZUMBA ja kaikki hauskat jutut mihin voi osallistua ja mitä voi tehdä. Vähemmän minua on tietysti se sama vanha virsi, mutta senkin takana on aivan uudenlainen kuva siitä mitä minä haluan olla, eikä se kuva ole vain fyysinen.

Tänään minun riemun aiheitani on erityisesti kaksi (eikä toinen niistä ole Turun sinappi). Ensimmäinen on tuo selkälihasten oikeanlainen liikahdus ja toinen on se, että otin yhteyttä Pertti Kiiskinen nimiseen mieheen. ;)

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Leppoisesta hissuttelusta nousee esiin suunnattoman suuri innostus”

  1. ansku says:

    Hyvä kun muistutit, että pitää venytellä, nyt varsinkin kun kävin kokeilemassa toiminnallista harjoitusta siellä Spartan centeristä mistä oli aiemmin puhe. Hakattiin köysiä maahan, käännettiin autonrenkaita, heiteltiin 4kg kuntopalloa, juostiin kuminauhan kanssa niin että kaveri piti kumpparista kiinni ja tietty kahvakuulaa heilauteltiin. Kerroppas miten vaaleanpunainen 8kg kuula on kevyempi kuin pieni ja tummansininen 8kg kuula???? :) Ai niin ja rankin osuus oli lämmittely, maassa oli “tikkaat”, joihin hypeltiiin ja tikattiin nopein askelin, nopeus ei ole mun laji. Kivaa oli ja todella hikistä, saa nähdä pääsenkö aamulla sängystä :)

  2. Outi says:

    No mutta tottakai se vaaleanpunainen kisakuula on kevyempi! Kaikki sitä kokeilleethan sen tietää. :D Niin että minun ei tarvitse todistaa ilmiötä sen kummemmin.
    Kuulostaa todella hikiseltä puuhalta, jota tahtoisi päästä kokeilemaan. Hitsi vieköön, kun sen Turun pitää olla niin kaukana.

  3. ansku says:

    Laitan sulle yhden kuvalinkin fb:iin.

  4. ansku says:

    No enpä mä saanutkaan sun seinälle laitettua, mut fb:ssä on kuvia tämänpäiväisestä siellä spartanin sivuilla ja onneks on otettu kaukaa ettei mun kaikki makkarat näy.

Leave a Reply

See also: