Juoksukengät testauksessa, 1. viikko

Tämä ensimmäinen viikko Karhun juoksukenkien testausta on ollut kelien suhteen sateista aikaa. Onneksi tänään aamu antoi auringonkin pilkahtaa ja se lupasi hyvää. Ei täydellistä auringonpaistetta vaan täydellinen lenkkikeli, kun tietkin oli kohtuu kuivat.

Ei sentään pakkasella aamut vielä käy, mutta maanantaina lämpöasteita oli vain 3 ja tänään sunnuntaina 6, kun lähdin liikkeelle. Mietin viikolla ihan tosissaan, että mikälaisilla hanskoilla sitä hölkkälenkeille varustautuisi ja päädyin testaamaan ihan perus neulehanskoja. Ne ainakin hengittää, mutta koska kädessä kulkee myös koiran fleksi, niin jotain on oltava lämmikkeenä. Eikä se muutenkaan hauskaa ole, jos sormet paleltuu.

Nämä toimi ainakin tänään ihan täydellisesti.

Kiersin noin 6 km lenkin ja tavoitteena oli saada keskimääräinen syke noin 125 eli ihka oikea peruskuntolekki. Tällä viikolla on tullut kuljettua pelkästään asfaltilla, mutta nyt reitti vei Kyrönjoen rantaan eli siellä oli ensimmäistä kertaa myös hiekkatietä. Puolivälin paikkeilla osuu näkyviin näin idyllinen tiilirakennus.

Se kuuluu paikalliselle Hiirikosken Energialle, jolla on meneillään juhlavuosi. Olipa hyvä reittivalinta, niin näin aika juhlavan virityksen, joka kyllä livenä näytti paremmalta kuin kännykkäkameralla napaten.

Keskisyke 1 h 3 min kierroksella oli loppujen lopuksi 122 eli ihan ok, kun ottaa huomioon muutaman minuutin pysähdyksen vastaantulevia koiria tervehtien.

Mutta sitten ajatukset itse kenkiin. Heti viime viikonloppuna, kun aloin tekemään lyhyehköjä lenkkejä oranssit kengät asfaltilla vilkkuen, niin kaikkein hämmästyttävintä oli tunne korkealla seisomisesta. Kun seisoo paikallaan ennen liikkeelle lähtemistä, niin tuntee itsensä pitkäksi. Se on aivan kuin kanta osa olisi korkeampi kuin muissa juoksukengissä. Lisäksi aivan aluksi hölkkäaskelet asfaltilla tuntui siltä, että jalka keinahti todella paljon matkalla kantapäästä varpaille. Aivan varpaiden kohdalta pohja on hyvinkin ohuen tuntuinen.

Kengän pohjan muodon näkee ehkä parhaiten tästä sivukuvasta.

Eteenpäin kulkiessa jalka rullaa kantapäältä varpaille aika metkasti. Koko jalkapohja pyörähtää kantapäästä varpaisiin asti pitkin tien pintaa.

Silloin viime viikonloppuna jo huomasin, että asfaltilla varsinkin vasemman jalan puolella siihen uudenlaiseen rullaamiseen piti jonkin verran totutella. Tuli tuntemuksia säären päälle ja vanhaa asfalttitietä vasemmassa laidassa kulkiessa teki mieli siirtyä välillä oikeaan reunaan, jossa tie kallistuu eri suuntaan. Siksi olen ottanut tämän viikon ihan totuttelun kannalta ja minähän kävin polkupyöräilemässäkin oranssisti. Itse tuntuma jalassa on pysynyt yhtä hyvänä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Nämä karhut tukee kohtuullisen paljon jalkakaaren kohdalta. Eikö jalkapohjan keskikohdassa olevaa “kaarta” kutsuta jalkakaareksi? No joka tapauksessa siinä on enemmän tukemista kuin varsinkin edellisissä kengissäni. Ei ollenkaan paha asia vaan siinä on yksi tekijä, miksi juoksuaskeleet tuntuu rennoilta. Kaari ei paina vaan tuntuu tosi luonnolliselta ja siihen auttaa tietysti myös kenkien täsmälleen oikea koko.

Viikon totuttelun jälkeen yhteensä mainio tunne, eli ei enää mitään ylimääräisiä tuntemuksia esimerkiksi säären päällä ja se rullaaminen teki sen, että minun oli suorastaan vaikea pidätellä vauhtia tänään. Meno oli jaloissa todella kevyttä. :)

Oli hyvä, että oli sykemittari mukana, koska muuten en olisi malttanut kävellä välillä. Pitkään aikaan sykemittaria ei tullut käytettyä, koska opettelin riippuvuudesta irti. Nyt sen käyttö tuntuu taas normaalilta osalta lenkillä käymistä. Ja on se mahtavaa, että uskaltauduin silloin viime vuonna ostamaan oranssin punaisen sykemittarin. Eihän värillä väliä, mutta kyllä tämä toimii parhaiten. ;)

Seuraavalla kerralla en pidättele menoa yhtä tiukasti vaan saa sykemittarin lukemat nousta.

Täytyy vähän pohtia, että miten vertaisin asfaltilla, hiekkatiellä ja pururadalla kulkemista keskenään. Pururadan pohja on niin pehmeä, että siellä sitä rullaamista ei juuri huomaa vaan pääosassa on se miltä kenkä tuntuu jalassa. Sen ja asfaltin ero on huikea, mutta hiekkatiestä en vielä tämän ensimmäisen lenkin jälkeen osaa sanoa.

Juoksukenkä: Strong Fulcrum Ride
Karhut netissä: http://karhu.com/juoksukengat/
Jos haluat hakea karhujen testaajaksi: http://www.facebook.com/likekarhu

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Juoksukengät testauksessa, 1. viikko”

  1. Ammi says:

    Minä olen kans sykemittariaddiktiosta parantumassa :D Piti lopettaa käyttö kokonaan, että pääsin siitä irti. Nyt se on mukana vain ja ainoastaa pyörälenkeillä, muistuttamassa sopivan hitaasta vauhdista (PK). Niin ja sauvakävelyllä, sen vähän mitä olen käynyt, olen pitänyt mittaria myös. Osittain ihan mielenkiinnosta, mutta myös siksi, että syke kans nousisi sinne PK-tasolle. Voin ehkä sanoa parantuneeni. Enää ei haittaa, vaikka maanantaina ei mittarilta pokaali irtoakaan ;) Itsehän minä tiedän minkä verran olen liikkunut, sama kait se sille on mitä mittari näyttää.

  2. Outi says:

    Se on jännä, miten sykemittariaddiktio valtaa ihan kokonaan. Sitten se pitää olla ihan kaikessa mukana ja niitä tuloksia tuijottaa ihan liikaa. Lenkillä se on ok, koska muuten ei tosiaan tiedä mihin ne sykkeet nousee ja varsinkin miten ne saa pidettyä alhaalla, mutta kun muussa pysyisi poissa käytöstä. Säilyy liikkumisen ilo kaikessa. :)

  3. Tiina says:

    Kiva ja mielenkiintoinen juttu tossuista. Toisaalta onko tossujen teknisillä ominaisuuksilla jotain merkitystä, jos ne on NOIN mageen näköset!!! Leikki leikkinä.. :) Siellä uudella pururadalla toimisi varmaan hyvin uudenlaiset kevyet “paljasjalkatossut”, onko kokemusta sellaisilla juoksemisesta?

  4. Outi says:

    Tiina, ei ole vielä kokemusta paljasjalkatossuista, vaikka niitä on tullut harkittua jo useampaan kertaan. Toistaiseksi vaan muut kengät on vakuuttaneet paremmin useammasta syystä. Paljasjalkatossujahan jotkut käyttää vaikka kahvakuulaillessakin, mutta minä luotan siinä mielummin painonnostokenkiin ja lenkillä juoksukengät on toimineet hyvin. :)
    Ja tuosta jutusta ja ominaisuuksista pitää sanoa, että mietin etukäteen tosi paljon, että miten minä ihan tavallisena tallaajana osaan jotain juoksukenkiä arvioida. Ei kai siinä ole mitään muuta järkevää tapaa kuin miettiä täsmälleen omalta kantilta ja sitä miltä tuntuu.

Leave a Reply

See also: