Sunnuntain kahvakuulahulluutta

Okei, eihän näitä vakavalla naamalla voi katsoa, kun kahvakuulahulluus sunnuntaina illalla iski, mutta ehkä sitten ei voi olla laittamatta muistojen päiväkirjamerkinnäksi. :)

Ensin nousi keltainen OALC ja kyllähän jalat kopisi. Meno oli totista, mutta ei niin mahdottoman hullumpaa 12 rpm. Itse asiassa olin niin tyytyväinen, että vaikka jalat tärisi jälkeenpäin, niin olisin voinut halata itseäni. Nousee, nousee se edelleen. :D

Ja sitten oli vuoro sinisen kaunokaisen, jonka keveys ei voi olla naurattamatta. Jiihaa ja jippii ja vielä sitä kaikkein parasta oli OAJ. Työntö on vaan niin minun juttuni, että mihin niitä kaikkia muita kavakuulaliikkeitä tarvittiinkaan?

Ja vaaleanpunainen sitten. Entäs kun se heilahtaa varsinaista tykitystä tempauksia. No, siis minulle tykitystä, kun tempaus on se heikoin kahvakuulalenkki. Ei se silti sitä tarkoita, ettenkö tempauksesta tykkäisi ja täytyy myöntää, että levytankotempauksista on iskenyt kipinä. Hmm. Ettei se olisi pian roihu? Siis sieltä kun tosiaan tajusi jotain aivan uutta ja ihmeellistä jalkojen käytöstä.

Muistan elävästi kuinka Kalle Haapajärven tuomaroinnin jälkeen ihmetteli ääneen, että kun toiset väsyy, niin ne ottaa voiman jaloista, mutta sinulla jalkojen käyttö vähenee. No, se taisi olla työnnössä silloin 150 tuloksen jälkeen, mutta samaa olen huomannut tempauksessakin. Ehkä sitä ei tarvitsekaan sanoa enää. ;)

Huh. Kaikkea sitä tulee kirjoitettua ja touhuttua. :) Mutta ihan pakko sanoa, että hulluudesta pulppuaa nyt kaikenlaisia käsittämättömiä ideoita. ;)

Ai niin. Piti vielä sanoa, että treenin loppu 16 kg:n heilautuksilla on silkkaa murhaa. Mutta niin mahtavaa murhaa! :)

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Sunnuntain kahvakuulahulluutta”

  1. Titta says:

    Ihanaa hulluutta! :)
    Munkin piti sunnuntaina ihan vähän vaan heilutella kuulaa (lauantain treeneistä oli paikat niin kipeät), mutta kun aloin heiluttelemaan, niin hulluus iski ja sitten tulikin treenattua ihan kunnolla! ;)

Leave a Reply

See also: