Mistä tämä treenitsemppi ja -nälkä iski?

Keksin ehkä yksittäisiä syitä, en kokonaista syytä, mutta nyt on yhtä kova treenitsemppi päällä kuin heinäkuussa. Hingun tarttumaan kahvakuulan kahvaan ja teen sen noin joka toinen päivä, mikä on aina ollut minulle aivan maksimi.

En sano, että kaikki sujuisi ihan täydellisesti, mutta ei parane valittaa varsinkaan sitä miltä OAJ tuntuu.

Siis kun se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä, vaikka edellinen treeni tuntuu vielä kropassa. Ja oikeastaan se, että kroppa kertoo jotain olevan menossa, antaa väkisinkin hyvää fiilistä pitkin päivää.

Mutta hitsi noihin pysäytyksiin pitää saada parempaa tolkkua.

Sopivat tavoitteet, riittävästi hiilihydraattia elimistössä (?), liian remonttipitoinen/liian vähän treenauksia sisältänyt aika ennen joulua, kurjan märät ja pimeät pihakelit,… Mitähän kaikkea muuta tässä treeninälässä on takana?

Täytyy kyllä sanoa, että viime aikojen hyvät blogipostaukset siellä sekä täällä ja omat vähän filosofisemmat pohdiskelut tekee myös osansa. Olen itse miettinyt paljon sitä, miten näin aikuisella iälläkin sitä pystyy uskomattomiin suorituksiin. Kehitys ei tule nopeasti, mutta kun tekee, niin kroppa ja kaikki kehittyy. Kukaan ei tule sinua liikuttamaan ja kehittämään, mutta kun itse puskee eteenpäin ja pitää siinä samalla hauskaa, niin tulosta tulee. Hidaskin kehitys on hitsin palkitsevaa. :)

Ei maaliin pääsemisessä ole kuin hetkellisesti palkintoa, mutta se matka se matka. :)

Niin tein minä muutakin tämän päivän treenissä, mutta kyllä kolme videota on jo vähän liikaakin. Päivän rankin juttu oli muuten aivan viimeinen eli jälkimmäinen kierros 16 kg:n heilautuksia 25+25. Huh.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: