Suuren muutoksen kynnyksellä

Vielä yhden viikon ajan on mies kotona ja sen jälkeen nähdään maaliskuussa. Noin lyhyesti sen voi sanoa, mutta vaikutuksia sillä asialla on melkoisesti. Jo pitkään syksyn ajan lähtö teki tuloaan, siirtyi, siirtyi jouluun, koko perhe valmistautui jo viettämään joulua karibialla ja nyt lopulta miehen lähtö on lukittu viikon päähän. Totuttelua ajatukseen on tullut jokunen päivä tehtyä ja ei se ihan helppoa ole, mutta helpottavaa kyllä, koska epätietoisuus on päättynyt. Matka tulee kestämään pidempään kuin alunperin oli suunniteltu, mutta onneksi sitä taas ei vielä syksyllä tiennyt.

Mihin kaikkeen lähtö vaikuttaa? Läheisyyteen, paikalla ei olekaan tuttua juttukumppania, jokaisessa asiassa on turvattava vain itseensä ja hätätilassa kauempaa saatavaan apuun ja paljon muuta. Olen käytännössä kokenut, että yleensä jo kahden viikon reissun aikana kotona ehtii tapahtua ainakin yksi katastrofi. Kerran se oli pikkuisen pojan aivotärähdys ja mitä sitten muuten milloinkin. Aina_tapahtuu_jotakin.

Onneksi on monet asiat mallillaan. Pojat on jo jossain määrin isoja, mummolastakin apua löytyy, työpaikan osaltakin voi joissakin asioissa joustaa jne. Päätettiin myös jo, että lähtö ei peruuta minun kahvakuulakisojani eli menen ensi viikonloppuna Tampereelle ja sitten helmikuussa Haapajärvelle. Teen muitakin itselleni, vain minua varten, koska jos sitä hautautuisi vain kotiin, niin eihän siitä mitään tulisi pitkän päälle. En päästä tilannetta enää siihen, edes muutamaksi kuukaudeksi, että en pitäisi huolta itsestäni ja oman pääkopan sisällöstä.

Ja kuinka miehen pitkään reissuun pitää asennoitua? Huumorilla. Siihen tulokseen tultiin, kun asiaa yhdessä mietittiin. Saapa nähdä miten pitkälle sillä ja reippaalla treenaamisella pötkii.

Did you like this? Share it:

9 Responses to “Suuren muutoksen kynnyksellä”

  1. Titta says:

    Tsemppiä kovasti tulevaan! Hienosti kaikki varmasti menee!
    Kiva, kun nähdään ensi viikolla täällä Tampereella kisoissa! :)

  2. Päivikki says:

    Kun lähtiessä on jo tiedossa, että kuinka kauan määränpäässä pitään vaikuttaa, niin kotoväellä on (ehkä) helpompaa suhtautua asioihin. Systerin mies oli komennuksella, joka pitkittyi viikko viikolta ja tuntui, että loppua ei näy. Skypet ja muut kyllä helpottavat. Yritän täällä lohdutella, en itse tiedä selviäisinkö tuollaisesta kokemuksesta täyspäisenä. Isot tsempit!

  3. Outi says:

    Päivikki, hurjasti kiitoksia tsempistä. Minä en tosiaan vielä tiedä itsekään miten tästä selvitään, mutta lupaan kyllä kertoa “matkan varrella” vähän kokemuksia.
    Se mikä tässä pitäisi nyt olla kunnossa on se, että matkan ei pitäisi tuosta pidentyä (koputtaa puuta…)
    Titta, viimein jos tosiaan nähdään Tampereella! :)

  4. pia says:

    Pitkä aika ja ikävä varmasti tulee, mutta asioilla on taipumus järjestyä!

  5. Zi says:

    Hyvä, että sinulla on apujoukkoja. Skype helpottanee hippusen asiaa. Muista, että yleensä odottaessa alussa aika menee hitaasti.

    Kun on ollut kova ikävä ja on odotettu kovin puolin ja toisin (lapset ja aikuiset), voi joskus valitettavasti ikävä purkautua nurinkurisesti. Kun ymmärtää syyt, osaa suhtautua oikein. Huumori on varmasti siis oiva eväs tälle ajanjaksolle.

    Tsemppiä ja reilusti huumoria koko teidän perheelle!

  6. Outi says:

    Pienemmällä pojalla on ollut hauskaa, kun on videopuheluja google chatin kautta harjoiteltu keittiöstä makuuhuoneeseen. Onneksi on monet mahdollisuudet pitää yhteyttä. Aikaero vaan on valtaisa ja asettaa haasteita, mutta ainakin viikonloppuna pojatkin saa soitella.

  7. simohauki says:

    Tsemppiä tosiaan koko perheelle. Onneksi yhteydenpitoon on noita kommervenkkejä ja se onnistuu ´reaaliajassa´, miettii tässä mummi. Aikaa on rientänyt kun itse olin vastaavassa tilanteessa..
    On ihailtavaa, miten liikunta on ´vienyt´sinut mukanaan, kuten mumminkin jo kauan sitten.. Eikä ole takaisin päästänyt.
    Jos joskus muistat palauttaa cdn, sillä kun on tunnearvoa.
    Eliksiiriä tuovat myös nämä pitenevät päivät, olen niin ei-syksyihminen!

  8. Eija says:

    Moikka! Ootte te kyllä niin idoleita noiden kuulienne kanssa. :) Nopea pyrähdys toivottamaan hauskaa ja hyvää uutta urheilullista vuotta… Ei paljon tällä hetkellä muuta ehdi! Toivottavasti pian enemmän.

  9. Fantti says:

    Voimia ja jaksamista toivotan. Noin pitkä ero varmasti tuntuu ikävältä. Onneksi on skypet sun muut vempeleet, millä voi pitää yhteyttä.

Leave a Reply

See also: