Ihannenainen, ihannepaino, todellisuus

Tämä viimeinen kova pakkaspävä sai minut aamulla etsimää kaapista keltaisen hyvin vanhan neuleen, joka oli juuri niin ihanan lämmin kuin muistinkin. Se mitä en muistanut oli se, kuinka paljon pulskempi joskus olin. Minä en meinannut mahtua tähän neulepaitaan ja housutkin oli sillon vyötäröltä aika valtavan kokoisia. Se oli ajalla ennen 24 blogin aloittamista. Kuva siis tältä päivältä, mutta neule kaukaa menneisyydestä kotoisin.

Kun ihmettelin paidan suuruutta, niin mieleen palasi tämän blogin lähtökohta: “Matkalla kohti elämäni kuntoa”. Olenpa aika matkan taivaltanut.

Olen saanut yllättävän paljon kritiikkiä siitä, miten teen varmasti kaiken väärin, kun minusta ei näe muutosta. Ei se ihan niinkään ole. Vaikka 13-vuotias hovikuvaajani ei nyt oikein suostunut yhteistyöhön, niin saatiin sentään jonkinlaiset kuvat otettua. Koitan ottaa itse päivänvalolla tuon oikeanpuolimmaisen uudestaan niin, että tosiaan näyn kokonaan.

Minä en ole taulukoiden mukaisessa ihannepainossa, en lähellekään, en mallimitoissa, enkä toisaalta ole ihannepainooni viime aikoina kovemmin edes yrittänyt. Minulle on riittänyt se, että tiedän olevani Paljon kiinteämpi, hyväkuntoisempi ja kaikin puolin terveempi ihminen.

Tuijotetaankohan me naiset aika radikaalisti liikaa niitä painotaulukoita ja katsotaan liian tarkkaan valtavasti painonsa eteen työtä tekeviä julkkis naisia? Entä jos se terveellinen ja silmää miellyttävä totuus onkin jossain muualla?

Olen itse tällä hetkellä “tukevasti” M kokoa ja löydän helposti kivoja vaatteita. Olen tietenkin juuri niin lyhyt kuin aina ennenkin eli kyllä se paino saa pudotakin, en kiellä sitä. Tämän hetken melkoisessa yksinhuoltajakiireessä en ehdi paljontekemään itselleni erikseen ruokia, vaikka saatankin vaihtaa lasten syömät perunat omalla lautasellani raejuustoon (nam). En laihduta, liikun sen minkä pystyn ja – olen aika tyytyväinen olotilaani.

Minä en usko, että meidän naisten tarvitsee olla huolissaan hieman vaihtelevista elämänvaiheista, kunhan pitää mielessään sen oman hyvinvoinnin.

Sieltä täältä netistä löytää keskusteluja ja kyselyjä siitä, että minkälainen ihannenainen on miesten mielestä. Vastauksia on laidasta laitaan, mutta niitä lukiessa päädyin myös siihen tulokseen, että aikuiselle naiselle esimerkiksi minun kokoni on aivan hyväksyttävä. Joissakin tapauksissa on jopa parempi pitää joistakin kiloista kiinni, ettei iho ala näyttää turhan vanhalta tms.

Niin ja sitten vielä yksi keskustelu työpaikan suunnalta. Hätkähdyksekseni kuulin erästä naista kuvailtavan rumaksi ja reagoin siihen välittömästi, että ei noin voi sanoa. No, varsinkin kun kyseinen nainen paljastui erittäin hoikaksi ja omissa silmissäni olevaksi hyvinkin kaukana rumasta. Kyse oli lopulta sisäisestä kauneudesta. Jos takertuu vain negatiivisiin asioihin, niin antaa itsestään “rumemman” kuvan. Iloisesta mielestä kannattaa siis pitää kiinni. :)

Ja siis jos tämä kuulostaa kovin “minä” keskeiseltä, niin en nyt vain voi ottaa kuviin kuin itseni. Ajatusleikki on pyörinyt päässä paljon yleisemmällä tasolla ja juuri siinä mielessä, että miten paljon me naiset vertailemme toisiamme ja olemme joskus hyvin kriittisiä ja itsellemme julmia.

Did you like this? Share it:

27 Responses to “Ihannenainen, ihannepaino, todellisuus”

  1. No aivan varmasti tuijotetaan liikaa photoshopattuihin median meille tuomiin malleihin. Kuuluuhan sanontakin jo, että edes Cameron Diaz ei näytä Cameron Diazilta :D Itse ainakin tämän kahden vuoden aikana olen oppinut paljon enemmän kunnioittamaan niitä asioita, joihin kehoni kykenee kuin sitä lukua, jonka vaaka minulle antaa. Lisäksi uskoisin, että miehilläkin on erilaisia naismakuja – ihan samalla tavalla kuin naisilla on erilaisia miesmakuja :D

    Ja kummalliselta tuntuu ajatus, että jonkun tapa elää elämäänsä olisi väärin… Sähän nyt kuitenkin elät tervellistä ja reipashenkistä elämää pyörittäen perheenkin rutiinit vielä siinä sivussa! Ei siinä paljon painoindeksit ja taulukot merkkaa :D Mun mielestä!

  2. Brego says:

    Muistelen lukeneenikin jonkun sulle kirjoitetun ikävän kommenin, ja silloin ajattelin, että mahtaa joku olla kateellinen. Sulla on perhe ja työt ja “siinä sivussa” sitten kahvakuulailet ja juokset ja reippailet. Jostakin sitten tarttee sitä ikävää nillitystä keksiä. :/ Kummallinen tämä suomalainen ajattelutapa…

  3. Kati says:

    Moi! Musta sä oot pienentynyt ja kiinteytynyt valtavasti ja näytät aivan sopivalta!

  4. Hanne says:

    Outi, ei ole muiden asia kommentoida sitä oletko riittävän hoikka. Mun mielestä tärkeintä on se, että itse koet olevasi terve ja tyytyväinen nykyiseen olotilaasi. Muutos aikaisempaan on kuitenkin suuri!! Kukaan ei sitä tiedä yhtä hyvin kuin sinä itse. Ihmiset on kateellisia ja itse muka niin täydellisiä. Minä sanon että pyh. Olet upea nainen!

  5. Outi says:

    Meni ehkä vähän liikaa siihen tuo omakin pohtiminen, että mikä on sopiva ja mikä ei, mutta kyllä minä olen varsin onnellinen omissa nahoissani nykyään, enkä oikein usko, että se enää mihinkään muuttuu.
    En yleensä päästä ihan kaikkia kommentteja tänne läpi, koska niistä ilkeimmistä ei ole hyötyä kenellekään. Ehkä joskus laitan muutaman esiin tänne tai sitten en. Toisaalta ne viestit kertoo juuri siitä miten me naiset vertaillaan toisiamme. No osa sitten elää vain sillä negatiivisella, mutta se vertailu on yhteistä meille kaikille.
    TM tuo oli hyvä veto, että Cameron Diazkaan ei näytä Cameron Diazilta. Niin se juuri on. Hirmuiset paineet kaikilla ihmisryhmillä näyttää paremmalta, hoikemmalta, täydellisemmältä kuin on mahdollista.
    Brego, joitakin tosiaan olen jättänyt näkyviin…
    Kati ja Hanne, kiitos. :)

  6. Kirsi says:

    Ja eikö ole todella huojentavaa, että voi kulkea omissa muodoissaan kotipihallaan bikineissä eikä kukaan ole metrisen objektiivin kanssa etsimässä reisistä ja pehvasta selluliittiä?

    Taviksena on niin helppo olla. Tieto siitä, ettei ole fitnesskunnossa on jo ihan riittävä ilman, että se näkyisi juorupalstoilla.

    =)

  7. Titta says:

    Minun mielestä kiinnitetään liikaakin huomiota kiloihin. Tärkeintä on mielestäni oma hyvä olo ja kunto kuin joku tietty kilomäärä! Itsellä pudotettavaa löytyy 15kg, mutta olen päättänyt, että yritän olla hyvässä kunnossa ja nauttia elämästä kiloista huolimatta! Vaikka ei tietenkään haittaisi jos/kun paino putoaisikin. ;)
    En ole aivan alusta sinun blogia seurannut (oisinkohan sen viime kesänä löytänyt), mutta minusta olet viime vuoden kuviin pienentynyt ihan selvästi! Salikisoissakin katsoin, että hyvältä näyttää! :) Ja mikä tärkeintä minun mielestä sinusta oikein huokuu hyvä olo ja tyytyväisyys itseensä! Silloin on ihan sama mitä muut ajattelee ja mitä vaaka sanoo! :)

  8. Outi says:

    Kirsi, voi jestas se on kauhea ajatus, että rannat on täynnä kyttääjiä ja nappaavat kuviinsa kaikki pienetkin vihreet. Järjetöntä! Huh. Kotipiha on paras paikka. :)
    Titta, nostetaan me vaan kuulaa, eletään iloisesti ja katsotaan mihin se johtaa. :)
    Koska se sun painonnostokurssi muuten alkaa vai alkoiko jo? Olisi mahtava kuulla kommenttia siitä. Ja voi että kun minäkin löytäisin sellaisen…

  9. Teea says:

    Mielestäni jokainen on silloin sopivan kokoinen kun itse tyytyväinen itseensä. Tosin me naiset taidetaan olla sellaisia, että koko ajan olisi jostain päin hieman paranneltavaa. Mun pituiselle ihannepaino olisi 62,8 kg, mutta viimeisimmän kehonkoostumusmittauksen mukaan mun lihasmassa on 58,6 kg ja luut painaa 2,8 kg, joten aikasta rasvaton ja nesteetön pitäisi olla, että jos mun pitäisi tuohon ihannepainoon pyrkiä. Eli piutpaut tuollaisille mittareille, pääasia et ite ollaan tyytyväisiä…ainakin ajoittain ;-) Ja kyllä…vielä pitäisi 10 kg pudotella painoa, että olisi sellaisessa itseni mielestä ihannepainossa…
    Ja vielä, että ei mielestäni kaikkien aikuisten, perheellisten naisten tarvi ihan rasvattomia, timmimimmejä ollakaan, liian vähän rasvaa kehossa saa kasvot ainakin näyttämään kovasti rupsahtaneille ja sitten tuskaillaan ryppyjen kanssa ku kilojen kanssa ei enää taistella ;-)
    Hauskaa pakkaspäivää kaikille! =)

  10. Titta says:

    Painonnostokurssi alkaa vasta 13.4. joten tovin saa vielä odotella. Paitsi jos kyllästyn odotteluun ja menen jo maaliskuussa Cross Training-keskuksen painonnostokurssille. ;)
    Toivottavasti löydät jonkun kurssin! Tai sithän sä voisit tehdä jonkun painonnostoseuran kanssa vaihtarit eli hommaat sieltä jonkun valmentajan opettamaan sulle painonnostoa ja opetat niille kahvakuulaa! :D

  11. Outi says:

    Kyllä minä vähän apuja jo olen löytänyt, mutta ei vielä ihan niin kuin toivoisin. Vaikea löytää joku, joka oikeasti voisi opastaa. Ja juu, kahvakuulan nostaminen on kyllä sopiva vaihtokauppavaluutta. :)

  12. Tuire says:

    No voi hyvänen aika että jollain on ollut otsaa kommentoida, ettei painoa ole muka tippunut tarpeeksi.. Hitaasti tapahtuva muutos on mun käsityksen mukaan se kaikista pysyvin, joten olet ehdottomasti oikealla tiellä :)
    Menee vähän ohi aiheen, mutta täällä on ainakin yksi joka on sun nahkoihin kateellinen, miten ihmeessä saat kädet pidettyä niin hyvässä kunnossa vaikka tempaat 16-kiloista!! Täällä nousee vasta 10kg ja 12kg jotenkuten, ja kämmenen nahat vaan liiskaantuu väliin.. Paljon riittää tekemistä vielä.

  13. Outi says:

    Heippa Tuire!
    Mulla kämmenet on kertoneet ja kertoo suoraan sen, että koska tekniikka on otteen suhteen kunnossa. Jos tekniikka hajoaa, niin kämmenet hajoaa. Se on ihan suora yhteys.
    Minähän en ole mikään hyvä tempaaja. Mielummin vaan työntäisin ja OALC:ta nostaisin. Tai kyllä minä haluan temmatakin, mutta siinä on vielä hurjasti tekemistä.
    Ja mun kämmenet on tällä hetkellä aika koetuksella, kun on pakko siirtyä magnesiumin käyttöön. Tulokset ei ilman sitä parane. Ja minä hölmö en ole pakottanut itseäni käyttämään magnesiumia tätä ennen.
    Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, niinhän se on kaikessa. :)

  14. Titta says:

    Mä tuskailin eilen&tänään magnesiumin kanssa => hinkkasin kuulaa hiomapaperilla ja yritin kahvaa mankata. Huono oli menestys. :( En mä (tai mieskään) kauheasti kahvaan mitään karheutta saatu, vaikka karheimmalla paperilla hinkattiin. Ja se mankkukin jäi ihan kökköseksi, voihan plääh. Pitää kai seuraavalla anoppilareissulla jollakin hiomakoneella kahvaa yrittää hioa ja yrittää sit uudelleen paremmalla onnella.

  15. Outi says:

    Kostutitko kahvaa ennen mankkausta?

  16. Titta says:

    Kostutin ja vielä eri tavoin. Kökköisyyden aste kyllä vaihteli mankkauskerroilla. :D
    Luulisin, että suurin ongelma on kahvan karheus tai se, kun siinä ei sitä kamalasti ole. Kyllä kuula nyt on ihan ok iman mankkujakin, mutta pidemmässä sarjasssa mankku vois olla ihan jees.

  17. Taina says:

    Olen itse miettinyt todella paljon näitä asioita viime aikoina, koska olen tajunnut, että oma suurin ongelmani on niissä hirveissä vaatimuksissa mitä päässäni itselleni asetan. Katson aina vanhoja kuvia ja ajattelen “miksi ihmeessä en ollut tyytyväinen vartalooni (ja itseeni…) tuolloin?”. Luvattoma usein vertaan itseäni muihin (ja aina tietysti vain naisiin, jotka ovat itseäni hoikempia…), vaikka älyllisesti tajuan miten turhaa ja vahingollista se on.
    Harrastat paljon liikuntaa ja uskon, että sinulla on elämässäsi varsin hyvä tasapaino. Ja kun sinulla on hyvä olo vaali tyytyväisyyttä itseesi, vaikka et olekkaan yhtä laiha kun median enimmäkseen tarjoavat mallit. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena.

  18. Outi says:

    Kukan blogissahan on hyvät ohjeet ja voisin itsekin kuvata tänne ensi viikolla. Minusta tuntuu, että alan olla jyvällä siitä asiasta. :)
    Taina sepä se, että edes omiin vanhoihin kuviin ei saa verrata ihan 100%:sesti, ainakaan jos niistä on kymmenen tai enemmänkin vuosia aikaa. Kaikki muuttuu, mutta ei se muutos välttämättä niin huonoa ole.

  19. simohauki says:

    Olet tarmokas ja aikaansaapa pyörität arkea ja liikut säännöllisesti. Tulokset puhuvat puolestaan ja niitähän sinulla on rutkasti ja monipuolisesti. Juurikin niin, että monet stereotypiat ´vaativat´ja ´vaikuttavat´. Minulla on elämäni pahin ikäkriisi, eikä se meinaa millään hellittää.. Mutta nytpä meinaan ilmoittautua ep opiston tanssikurssille, 40plus ja vetäjänä Marco Bjurström. Haluan osallistua tuonne vietävän paljon, ke päättyy ilm.aika. Onneksi havaattin tuon tänään lehdestä.

  20. Titta says:

    Niillä Kukan ohjeilla mä yritin tehdä, mutta en näköjään osannut. :(

  21. Zi says:

    Onnittelut saavutukselle! Eikös se suositeltavin muutos tapahdu hitaasti ja myös laadullisesti? (Rasva muuttuu hitaasti lihakseksi eli sitä muutosta ei kerro vaakalukemat.) Onneksi sulla on jalat maassa ja pirtsakka asenne – ei pääse nillittäjät niskan päälle! Sellaisiin törmätessään miettii, että onko tahallista vai tahatonta. Kirjoitettua kommenttia ei ole pehmentämässä muut ilmaisukeinot. Kyllähän se suora nillitys kertoo ihmisestä siinä määrin, että hänen kirjoituksensa sisältö jää toiseksi. (Ellei sitten ole lukijana toinen nillittäjä.) Tsemppiä pakkasen keskelle arjen kiireisiin!

  22. Outi says:

    Simohauki, ihan mahtavaa, jos pääsee Marcon oppiin!
    Titta, ei se mun mielestäkään ole ollenkaan helppo opittava.
    Zi, ihan erityiskiitokset sinulle. Mukavien ja rakentavien kommentoijien avulla kestää sitä muutakin. :)

  23. Merja says:

    Huh, uskomatonta jos joku kommentoi että “miten teen varmasti kaiken väärin, kun minusta ei näe muutosta”. Sun kahvakuulatuloksethan on parantuneet ihan mielettömästi! Siellähän se paras muutos näkyy, suorituskyvyssä! Outoa, että joku haluaa olla noin ilkeä (ja vielä väärässä).

    Tuohon mankku-keskusteluun sen verran, että itse olen ainakin ruostuttanut kahvoja, jotta saan paremmin hiottua ja mankun tarttumaan. Eli olen kostuttanut kahvan suolavedellä ja sitten yön yli parvekkeelle. Sitten saa hiomalla paremman tuloksen.

  24. Outi says:

    Niin no, siis siihenhän minä nimenomaan olen panostanut, että tulokset nousee, mutta sehän ei ole se pointti, jos noin arvostellaan.
    Ruostuttaminen on hyvä keino. Mun 20 kg:n kahva on sitä kautta tosi hyvä. Vaikkahan en sillä juuri mitään teekään.

  25. Katja says:

    Hei pitkästä aikaa! Onnittelut valtavasta matkasta, jonka olet tehnyt!!
    Pahansuovat kommentit kertovat enemmän kommentoijasta kuin sinusta. Joillakin vain on tarve yrittää lannistaa kenet tahansa, joka jaksaa yrittää, saa aikaan jotain ja vielä ilkeää olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Sitä olen joskus miettinyt, miltä oikein tuntuu elää niin valtavan kateellisena. Huh…
    Tietysti kadehdin itsekin aina välillä jotakin, mutta mua se vain ajaa yrittämään itsekin eikä latistamaan muita. Jokainen kumminkin joutuu tekemään itse ne asiat, jotka haluaa saavuttaa, eikä esimerkiksi sun kuntosi kohoaminen ole pois kenenkään muun kiintiöstä. Päinvastoin, se on varmasti innostanut monia muitakin! :-D

  26. Siru says:

    Moikka Turusta pitkästä aikaa!
    Näytät Outi upealta! Todella hurjasti pienentyneeltä ja hyvinvoivalta.
    On aivan kaameaa mikälaisen kuvan naisita saa naistenlehtiä lukemalla -jos se tuntuu tämmösestä yli 40v pahalta, niin herää kysymys miten se vaikuttaa nykyteineihin?!
    Mäkin olen seurannut jotain keskusteluja minkälainen nainen on sopivan kokoinen ja myönnän itsekin olevani aika kriittinen. Tai ihan kauhean kriittinen itseäni kohtaan. Silloin kun se iskee, niin mullakin on olemassa yksi megavaate, jonka kaivan esiin. Housut, jonka toiseen punttiin mahdun nykyisin hyvin.

    Toinen asia on juuri nämä painotaulukot, bmit sun muut. Unohdetaan nyt ne, joohan?? Itsekin olen vielä parin kilon päässä normaalipainosta enkä saisi tuijottaa noita taulukoita, koska tiedän, että painan enemmän kuin miltä näytän. Paras ystäväni kommentoi viime kesänä, jotenkin näin “kun painat alle 60 kg…”. Mä painan noin 70 kg:) oikeesti. Äitinikin kysyi juuri päivänä muutamana että mitä painat jka kun kerroin, niin ihmetteli painoani. Sanoi, että näytät paljon pienemmältä.
    Yritetään olla tyytyväisiä itseemme, ollaan kuitenkin jo aikuisia naisia ja saatu uskomaton muutos aikaan!!

  27. Outi says:

    Heippa Katja ja Siru. :)
    Tuo on aivan ihanasti ja täydellisesti sanottu, että “Yritetään olla tyytyväisiä itseemme, ollaan kuitenkin jo aikuisia naisia ja saatu uskomaton muutos aikaan!!”
    Just niin, näin sen pitää olla. :)

Leave a Reply

See also: