Pitkiä kävelylenkkejä, kuula nousee ja ensimmäinen laulutuntini

Eilen aamulenkki venähti jo kymmeneen kilometriin ja jestas kun se tekeekään hyvää. :) Toinen mikä tekee hyvää parempaa ja parasta ovat kahvakuulat. Niiden kiehtovuus ei vaan lakkaa hämmästyttämästä.

Kuinka hurjan paljon kuulan nouseminen onkaan pään sisältä kiinni. Keskittyminen, liikkeiden oikein tekeminen oikean valmistautumisen ja oikean asenteen kautta on aivan välttämätöntä. Oikea mielentila, jossa tietää jo etukäteen miten ja mitä ja miten pitkään tekee takaa sen, että kuula todellakin nousee. Epäilykset, puolihuolimattomuus, ajatusten karkaaminen taas takaa, että eipä se kuula nousekaan.

Tällä hetkellä laitan todella paljon huomiota siihen, miten kahvakuulatreenin alun ja ympäröivän hetken järjestän. Varsinkin, kun on epämääräisemmät viikot takana, niin keskittyminen on normaaliakin tärkeämpää.

Mutta eilinen toi sitten huikean toisenlaisen kokemuksen ja suorastaan avasi ovet uuteen maailmaan. Olin elämäni ensimmäisellä laulutunnilla!

Iltapäivällä suunnistin kohti Pietarsaarta ja Anni Teerikankaan pitämää laulutuntia. Laulun opetusta löytyisi tietysti paljon lähempääkin, mutta yksi asia oli yli muiden miksi tein näin ja se oli CVT eli Complete Vocal Technique.

CVT oli etukäteen todella hämärän peitossa ja on se sitä vieläkin, vaikka eilisen taikasana olikin curbing eli juuri tietty hieman pidätelty tapa tuottaa ääntä ja tuottaa sitä hyvällä volyymilla, vaikka muillta tekniikoilla äänen voimakkuus voi olla vielä kovempi. Voi jestas se oli vaikeaa, mutta kyllä jotain jo liikahti ensimmäisellä tunnilla. Nyt kun sanon, että onpa tekniikkalaji, niin joku voi jo huokaista, että “no niin, se on taas tekniikan lumoissa”. Just niin, tekniikka se on kun koukuttaa ihan kaikessa. :)

Minä siis olen tähän asti tuottanut ääntä neutral tekniikalla. Se on varmasti sopinut ihan loistavasti aikanaan kuorossa laulamiseen, mutta nyt kun olen laulanut itsekseni ja aivan erilaista musiikkia, niin olen ehkä hiukan liikahtanut jo jossain curbingin suuntaan ja saanut sillä kurkkuakin jännittymään ja kipeytymään. Se asia kävi eilen ilmi, kun Anni kuunteli minkälaista ääntä minusta lähti.

Jos on säännöt ja tekniikat kahvakuulan nostamisessa, niin niin ne todella on laulamisessakin. Väärällä ja osaamattomalla tekniikalla tuottaa itselleen vahinkoa.

Nyt pitäisi sitten itsekin ymmärtää, että mitä minä haluan saavuttaa. Ääniala suuremmaksi, kurkun alue rennommaksi, laulu puhtaammaksi jne. Ensimmäinen “kotiläksy” tulee tehtyä Evanescencen Lithiumin avulla. Mitäs siihen kotiläksyyn kuuluikaan; hyvä tuki kropasta, teini-ikäisen välittävä äänensävy pehmennetyn i kirjaimen muodossa ja aina vaan lisää ääntä. Hetkinen, mikäs se neljäs asia olikaan? Jos se oli pidättely, niin siinä olisi ne neljä asiaa kasassa.

ps: Kuvasta muuten huomaa erään asian. Mekkokausi iski päälle pahasti. ;)

edit: Tulin juuri ajatelleeksi erästä asiaa. Ihmettelin Annillekin sitä eilen alussa, että jotenkin laulan eri tavalla kuin joskus kauan sitten. Kurkku jännittyy pitkän päälle ja ehkä äänensävy on tummempi automaattisesti. Mahtaisikohan kaikkeen vaikuttaa myös se, että oma kroppa on paljon paremmassa tai voimakkaammassa kunnossa kuin ennen. Kahvakuulan nostaminen on kehittänyt hengitystä todella paljon tai sanotaan, että hengitys on löytänyt uutta tehokkuutta sitä kautta. Voisikohan sekin vaikuttaa ja siis muuttaa kokonaisuutta?

No ja tottakai vuosikausien laulamattomuudella tai siis vain epämääräisellä laulelulla on vaikutuksensa.

Did you like this? Share it:

One Response to “Pitkiä kävelylenkkejä, kuula nousee ja ensimmäinen laulutuntini”

  1. [...] mekkokausi. Minkäs siis teet eli katse karkaa vaatekauppaa ohittaessa niin helposti mekkoihin. Täällähän olikin jo hieman hämärässä kuvassa Seppälästä löytynyt hauska mekko. Naisellista, [...]

Leave a Reply

See also: